30. elokuuta 2021

Peltoo ja Riihimäki KV

PK-mestisten jälkeen päästiin taas keskittymään peltoiluun, vähän on kyllä ollut takkuista treenaaminen, kun kolmesti on pitänyt perua Tarja Riikosen peltokoutsit Inkoossa. Ensin oli lietettä pelloille, sitten ei ollut tarjolla kuin yksi kuivunut treenipelto, ja nyt viimeksi syyskuulle aiottu koulutus ei onnistu kun sinä viikonloppuna todennäköisesti ajetaan heinät. Mulla meinas jo käämit palaa, ja märisin asiasta Tarjalle, joka sitten ehdotti että voisin mennä hänen luokseen yksäritreeniin. Pyysin Kujalan Satun mukaan että saadaan aika paremmin kulumaan, se kolmen tunnin odottelu pellon reunalla on aika tylsää kun yksin istuskelet ja ihmettelet 😁

Kotosalla oon päässyt treenaamaan Karoliinan kanssa vieraille pelloille, ja kun tarjoutui mahdollisuus kokeilla käännettyä peltoa niin sinnehän me suihkastiin koirien kanssa! Tein varovasti aika lyhyet jäljet molemmille tytöille, alusta oli hankala kulkea, eikä kummankaan kanssa olla tällaista multakokkaretta ikinä jäljestetty. Vaan meillä olikin vallan pätevät koirat, kaikki neljä jäljesti hyvinkin varmasti ja innokkaasti, omistajilla oli enemmän vaikeuksia pysyä pystyssä kuin koirilla jäljestää! Myös meidän nuoriso-osasto, Cirkka ja Vinssi olivat oikein päteviä, ja omistajilla oli älyttömän hauskaa.

Lauantaina 28.8. auton nokka kohti Vantaata. Tarja lupasi tehdä meidän molempien jäljet, ja kun aamusta oli kohtuu vilposaa niin pyysin Rinalle ihan kisamittaisen jäljen harhoinen päivineen. Sain tehtyä Cirkallekin jäljen kun odoteltiin Kapun ja Rinan jälkien vanhenemista, ja sainkin taas muutaman tärkeän ohjeen Tarjalta jotta homma edistyy.

Päivä alkoi lämmetä, ja siinä vaiheessa kun oli Rinan vuoro ajaa jälki oli jo aikas kuumaa, ei onneksi mitään kesähelteiden lämpötiloja, mutta huomattavasti lämpimämpää kuin aamulla. Rina ajoi jäljen tosi hyvin, muutamia tarkistuksia teki, yksi pikku puuesine jäi, ja yhtä kulmaa joutui työstämään vähän enemmän, mutta alun kaksi palkkaamatonta esinettä, harha, piikit ja kaari ym. meni oikein hyvin. Ja sitkeästi Rina punnersi loppuun asti vaikka selvästi alkoi väsyttämään!

Rina on kyllä edistynyt huikeasti parin viime vuoden aikana, silloin kun käytiin se eka FH-koe sillä oli vielä viettikatkoja, nyt sille on tullut kestävyyttä ja itsevarmuutta lisää. Välillä se on jopa liiankin itsevarma, eli toisinaan pitää tehdä aika vaikeita treenejä jotta saadaan neitokaista palautettua maan pinnalle... 

Sunnuntaina 29.8. oli vuorossa Riihimäen KV-näyttely, odottelin viimeiseen asti että pidetäänkö näyttely vai ei, viime vuonnahan ilmoitin Rinaa useampaan näyttelyyn ja kaikki peruttiin, yhteen sentäs päästiin. Olin ilmoittanut myös Cirkan näyttelyyn, ja pyytänyt Hyvösen Tarjan appariksi siltä varalta että molemmat saisi SA:n, heh. Näyttelyyn oli ilmoitettu vain kuusi (kaksi urosta ja neljä narttua) koiraa, ja hauskasti kaikki omissa luokissaan. Tuomarina oli Kirsi Tevalin, ja mukana oli myös ranskalainen harjoitusarvostelija, joten arvostelu oli suht tiukkaa. Ensimmäisenä kehään meni Cirkan kaveri Taku, joka sai EH:n. Sen jälkeen avoimen luokan uros Steinroller Örjan, joka oli edellisenä päivänä ollut ROP. En ehtinyt katsomaan mitä se sai kun seuraavana oli Cirkan vuoro ja kävelytin sitä, oletin että uros oli jälleen ollut PU1 kun se jäi oman vuoron jälkeen kehän laidalle odottelemaan. 

Cirkka oli ainoa junnunarttu, ja esiintyi taas niin vaivattomasti ja kivasti, antoi molempien tuomareiden tutkia itsensä (ranskalaissedän hajuvesi tosin vähän ihmetytti), tosi hyvää harjoitusta nuorelle koiralle! Seisottaminen ja juoksuttaminen sujui hyvin, ja hienosti Cirkka saikin erin 😊 Heitin Cirkan Tarjalle ja nappasin Rinan, harjasin sitä vähän ja sitten lähdin lämmittelylenkille. Tällä välin oli kehässä käynyt nuorten narttu ja avonarttu, mutta kun menin kehään mulla ei ollut mitään aavistusta mitä ne oli saaneet. 

Rina oli oikein hyvällä tuulella, edellispäivän jälki selvästi oli taas nostanut neitokaisen itsetuntoa, ja se oli kuin mikäkin diiva siellä kehässä, juoksi ylväästi kuin afgaaninvinttikoira, vaikka se yleensä kaahottaa kuin heikkopäinen 😂 Tuomari kehoitti juoksemaan kaksi kierrosta ympäri, mutta totesikin jo ensimmäisen kierroksen jälkeen että kiitos riittää. Mietin että jopas, joko tuomari ihastui Rinaan tai sitten ei tykkää siitä pätkääkään... Pistin Rinan seisomaan, ja Tarjan ilmeestä huomasin että nyt ei olla ihan edukseen, joten uusi seisotus ja nyt Tarja nyökytteli kehän ulkopuolelta että nyt on hyvä! Puolella korvalla kuuntelin arvostelua mutta en siitä paljoa kuullut, ja kun kehäsihteeri totesi että "erinomainen" niin ehdin jo ajatella että nonni, se siitä, ei SA:ta, kunnes melkein samantien kehäsihteeri sanoi että "Koira on myös ROP" ja olin aivan äimänkäkenä kun mulle ojennettiin puna-keltainen ja valkoinen ruusike!! Mitä ihmettä, missä on se uros, missä on PN-kehä! Kunnes tajusin että hei, Rina oli ainoa koira joka sai SA:n!! Siitäkös riemu repesi ja ilakoin kehässä ja Rina loikki onnellisena mun ympärillä, voi jee miten upeaa!!! Tuomariakin nauratti 😆

Menin silmät pyöreinä Tarjan ja Katjan luokse että mitä ihmettä tapahtui, ja tais mennä hyvän tovi ennenkuin yhtäkkiä muistin että Rinastahan tuli nyt sitten C.I.B.!! Sitä cacibiahan me ollaan haettu, ja nyt se tuli vaikka en ois ikinä uskonut että Rina saa Suomesta cacibin! Onhan se kaunis, mutta sillä on virheensä ja mää olen aika kriittinen omien koirien suhteen.... 

"Voitinks mä jotain?"

Tässä vielä molempien arvostelu:

Cirkka:
"Tasapainoisesti kehittynyt yksivuotias. Kokoon sopiva raajalussto, kaunis ylälinja. Hyvät pään linjat ja ilme. Tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Hieman löysät kyynärpäät. Hyvät sivuliikkeet. Liikkeessä hieman korkea häntä. Takaliike voisi olla hieman leveämpi."

Rina:
"Hyvin kaunislinjainen, tyypiltään erinomainen narttu. Sopiva rungon pituus ja hyvä raajaluusto. Kauniit pään linjat ja ilme. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvät käpälät ja häntä. Maatavoittavat vaivattomat liikkeet, joissa hyvä ylälinja."

Rinahan on nyt todella hyvässä kunnossa kuuman kesän jälkeen, sille ei ole kesän aikana kertynyt läskiä kun mamma on tarkka näistä asioista 😄 Ja on kiva että edes jotkut tuomarit arvostaa sporttikunnossa olevia harrastuskoiria.

Kuva: Birgitta Kaikkonen
Näyttelystä ajelin käymään Mervin luona, ja likat pääsi toviksi juoksemaan Nasse-hoffin kanssa. Ei ollakaan vähään aikaan nähty kun ei ole nyt ollut yhteisiä näyttelyreissuja. Riihimäeltä ajelin sitten Sastamalaan vepetreeneihin, ja kylläpä likat oli innoissaan kun pääsivät uimaan vaikka vesi on jo aikas viileää. Tytöt on tässäkin lajissa edistyneet, nyt pääsivät jo tekemään veneen hakua (eli lähetän rannasta veneelle, mistä annetaan köysi ja koira vetää sen rantaan), ja nyt ekaa kertaa pelastivat vierasta hukkuvaa. Määhän olin kesällä pariin otteeseen "hukkuva", ja oli kyllä mieletöntä nähdä miten tytöt ihan opettamatta tiesivät mitä pitää tehdä!!

Nyt sitten peltoillaan oikein urakalla ja kävästään vielä hoffien rally-mestiksissä, toivottavasti syksy on kuiva ja lämmin niin on kiva treenata ulkosalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti