20. toukokuuta 2021

Kisakauden avaus ja kuulumisia

Täällä ollaan vaikka blogi on viettänyt hiljaiseloa, harmillisesti jää työ- ja muiden kiireiden alle tämä kirjoittelu. Mutta nyt pieni katsaus alkuvuoden puuhasteluihin.

Tärkein ensin, eli 19.5. oli taas superjännät paikat kun oltiin saatu Rinan kanssa koepaikka peltojälkikokeeseen, vaikka kausi on vasta alussa niin treeniä on saatu kivasti alle. Laskeskelin, että Rina on tämän kevään aikana ajanut muistaakseni viiden vieraan ihmisen tekemät jäljet, ja ollaan päästy peräti kymmenelle eri pellolle treenaamaan. Ollaan ajettu myös Inkooseen Tarja Riikosen peltokoutsiin, joista sopivasti viime sunnuntaina 16.5. saatiin aikamoisen eksoottinen jälki minkä jälkeen Tarja totesi, että jos pohja on hyvä niin Rina tekee kokeessa kovan tuloksen 😁

Eli keskiviikkona ajelin Sastamalaan vesisateessa, ehdin jo päivän aikana hermostumaan kun en muistanut että ollaanko me sateessa tänä vuonna vielä ehditty treenaamaan... Kun viestittelin asiasta Tarjalle, niin vastaus oli "Oi kuule, Rina tykkää kun jälki onkin vähän erilainen nyt". Olosuhteet olivat aikas haastavat, kävi kiva tuuli ja sataa ripsotteli. Arvoin meille jäljen nro 3, joka oli kuulemma toisaalla, kaksi ekaa 2lk:n jälkeä olivat ilmoittautumispaikan läheisyydessä. 

Kisailun aloitti bordercollie, joka näytti lähtevän vähän takki auki liikenteeseen. Matka tyssäsikin toisella suoralla olevaan kaarteeseen, bortsu veti kaaren suoraksi joten matka tyssäsi siihen. Seuraavana oli vuorossa dobermann, se lähti keskittyneemmin, mutta heti toisella suoralla oli ongelmia eikä koira tainnut päästä edes kaarelle asti kun tuomari keskeytti suorituksen. Tässä vaiheessa tuumin että voi kääk!! Mitenköhän meidän käy...

Meidän jälki olikin sitten järven rannalla 😳 Ihan kuin ei ois ollut muutenkin jo tarpeeksi tuulista... Heinä oli aikalailla samanpituista kuin sunnuntaina Inkoossa, mutta pohja oli todella outo, pehmeä ja muhkurainen ja märkä. Rina lähti paalulta tosi upeesti, vauhti oli maltillinen ja se teki tarkasti töitä. Ensimmäinen kulma oli hyvä, mutta n. viiden metrin jälkeen se jäi kuuntelemaan jotain myyriä tai jotain omituista, ja pyöri hetken ennenkuin jatkoi, annoin uuden käskyn aika tiukalla äänellä. Onneksi aika pian tuli esine, ilmaisu oli ok. Kaari meni hyvin, ja esineilmaisu oli hyvä. Kaaren toka kulma oli vähän huolimaton, sen jälkeen mentiin taas tarkasti.

Seuraava kulma oli tosi hyvä, samoin esineilmaisu. Sitten olikin jännä paikka kun lähestyttiin pellon reunaa ja ojaa, ja olin aivan varma että Rina on mennyt kulmasta yli!! Rina hämääntyi myös vähän (ei olla treenattu tällaisia 🙈), ja olin näkevinäni että jälki tosiaan jatkuu ojan yli. Rina ratkaisi ongelman onneksi aika pian, ja oli vähän sen oloinen että yrititte jekuttaa mua mutta ettepä onnistuneet 😁

Ojan jälkeen tuli aika pian onneksi esine ja pääsin kehumaan Rinaa. Seuraava kulma oli taas ok, samoin esineilmaisu. Eka piikki oli hieno, mutta toisella häröili vähän enemmänkin, ja oli lähdössä oikealle vaikka jälki jatkui vasempaan. Selvitti tämän kuitenkin, ja pian oltiinkin vikalla esineellä, minkä ilmaisua se mietti tovin ja meni lopulta vinoon maahan, oli ihan poikittain. Harhat Rina selvitti tosi hyvin, ensimmäistä oli kuulemma tarkistanut päänkääntämisen verran, toista ei noteerannut lainkaan. Ja sille ollaan kyllä tehty aika houkuttelevia harhoja: harhantekijä on laahustanut jäljen yli, oon tehnyt kaverin kanssa harhan, harhantekijä on mennyt koiran kanssa....

Loppumatkasta Rina haukkaili pariin kertaan jotain eläintenpjaskaa, mutta itse jäljestys pysyi samanlaisena koko matkan, ja meni tarkasti jäljen päällä vaikka tuuli oli melkoinen, eikä mun mielestä nostanut niin kauheasti päätä kuin sunnuntaina vastatuulitreenissä Inkoossa.

Rina oli heti autolta lähtiessä tosi hyväntuulinen, ja ennen ilmoittautumista uskalsinkin vähän kovistella sitä että "Nyt sitten tarkasti!!" Olen ihan supertyytyväinen ettei se lähtenyt paalulta huolimattomasti tai epävarmasti, ja selvitti ongelmat kohtuu nopeasti, eikä tullut isompia virheitä. Eikä mitään ihmeellisiä ylläreitä, samat virheet mitä treeneissäkin on saatu esiin tuli nyt ilmi. 
 
Nyt huilitaan ja käydään pellolla vaan huvittelemassa, ja sen jälkeen tehdään sotasuunnitelma rotumestiksiin, jos ne pidetään ja sinne päästään. Rina on tosi hyvässä kuosissa, mutta vielä on hurjasti hommaa. Motivaatiota pitää vielä kasvattaa, miten sen saa kestämään loppuun asti kun ajetaan lähes kilometrin vaativa jälki seitsemällä esineellä täysin ilman palkkaa... ja tuomari vielä hengittää koko ajan niskaan 😬 

Ainiin ne pisteet, Rina oli ainoa 2-luokan koira joka sai tuloksen, pisteitä upeasti 92 eli yksi ykkönen pitäisi vielä malttaa rauhassa hakea 💖Nöyrä kiitos meitä kaikkia auttaneille, jälkiä tallanneille ja harhoja polkeneille. Pellolla on tosi tylsää käkkiä yksin sen kolme tuntia, mikä menee Rinan jäljen vanhenemiseen. Ja suurkiitos Riikosen Tarjalle, pari vuotta sitten ajauduin ihan vahingossa Tarjan peltojälkiryhmään kesäleirillä, ja kemiat natsahti ja Tarjan tyyli kolahti joten on ollut ilo olla hänen koutsattavana 😊 Rinan treenaaminen peltojäljelle on ollut kyllä mielenkiintoinen matka, ja parasta on, että Rinalla on vielä monta vuotta hauskuutta edessä jos ei vaan tule terveysongelmia. Tää on karmee laji, mutta niin koukuttava 😁

Tukka meni vähän sekaisin tuulessa ja tuiverruksessa

Jälkikaavio

 
 
Cirkka-Pirkka on jo iso tyttö, hiukan korkeampikin kuin Rina. Melkoinen sporttihoffi, luonnetta piisaa ja voi että kun tykkään tästä tytöstä!! Ollaan käyty Uudenmaan hoffien BH-treenissä, tehty peltojälkeä ja hakuakin on kokeiltu. Kaikki puuhastelu Cirkan kanssa on ihan mahtavaa, ja likat tulee tosi hyvin toimeen keskenään, mikä on tärkeintä. Aika näyttää minne asti mun rahkeet riittää viemään tätä varsin lupaavaa pikkutyttöä ❤️




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti