Käytiin Kaunasissa

Meillä oli viime vuonna Messin emännän kanssa suunnitelmissa lähteä käymään ulkomailla näyttelyreissussa, oltiin varattu kesälle jo matka, mutta se ei toteutunut kun niin moni matkan varannut joutui perumaan osallistumisensa. Yritettiin uudestaan joulun aikaan, mutta sekään ei onnistunut. Varattiin jälleen seuraavaa matkaa Liettuan Kaunasiin tammikuulle, ja kun matkaohjelma tuli, niin todettiin että josko nyt vihdoin päästään reissuun!

Reissu alkoi torstaina 27.1. klo 3.00 kun King Toursin bussi tuli meitä hakemaan Kolmenkulman ABC:ltä. Koirat ja kamat kyytiin ja menoks! Ajeltiin parin pysähdyksen kautta Helsinkiin, laiva lähti klo 7.30 ja ensimmäisenä suunnattiin tottakai aamupalabuffetille. Kun oltiin evästelty käytiin shoppailemassa, ja loppumatka meni torkkuessa. Laivamatka kesti parisen tuntia, satamasta päästiin aika helposti pois ja eka pysähdys oli Circle-K:n luona. Koirat oli ihan virkeitä ja pirteitä, ja innokkaita jatkamaan matkaa. Cirkalle oli ensin vähän jännää mennä bussiin, koska sinne piti kiivetä neljä porrasta aika korkealle, ja sama juttu alastulon kanssa, mutta reippaasti se tähän tilanteeseen sopeutui.

Yhden jälkeen oltiin Viron / Latvian rajalla, missä sai käydä shoppailemassa. Kolmen aikaan oli seuraava ulkoilu, ja viideltä taas pysähdyttiin Circle-K:lle Bauskasissa. Hotelli Victorialla oltiin seiskan aikaan, ja illalla päästiin vielä syömään kun matkanjärjestäjä oli etukäteen varannut meille ruokailun. Hotellihuone oli tosi hieno, ja siinä oli just sopivasti yksi kapea sänky ja toinen leveämpi, tytöt kun nukkuu mun vieressä yönsä 🌝 Iltapalan (Caesar salaatti kanalla ja kalkkuna file arborio riisillä) ajaksi laitettiin Cirkka ja Rina kylppäriin, joka oli aika valtavan kokoinen, ja Messi sai olla huoneen puolella. Iltalenkin jälkeen olikin aika painua pehkuihin, ja uni tuli kyllä helpolla kun oli koko päivä reissattu.

Perjantaina käytiin aamulla koirien kanssa lenkillä, vietiin ne ja tavarat bussiin ja suunnattiin aamupalalle. Syömisen jälkeen hypättiin jälleen bussiin. Näyttelypaikka oli parinkymmenen minsan päästä hotellilta, siellä oli kaksi hallia ja ekana päivänä oltiin hallissa nro 2. Vietiin ensin häkit ja kamat halliin ja sen jälkeen koirat. Näyttelypaikalla tarkistettiin koronapassi, ja siellä piti käyttää FFT2-maskia. Arvostelut kehissä alkoi 11.00, ja hoffit oli kehässä 14 klo 14:06, tuomarina Gerard Cox. Päivä meni siis odotellessa ja ihmetellessä.

Hoffeja oli ilmoitettu kolme kappaletta, eli meidän koirat, joten tiedettiin jo lähtiessä että jos ei mitään ihmeellistä tapahdu ja päästään kehiin, niin kotimatkalla todennäköisesti on jokunen titteli tassussa. Hoffien arvostelu alkoi aikalailla tasan ilmoitetun mukaisesti, ensin oli Messi joka sai excellentin eli oli näin ollen myös PU1 saaden sertin ja cacibin. Arvostelua on Balttian maissa vähän hankala seurata, koska siellä ei näytetä mitään värilipukkeita niinkuin Suomessa, ja tässä näyttelyssä ei annettu edes kirjallista arvostelua. Kehässä siis oltiin tosi lyhyt hetki, hyvä että ehti koiran saada seisomaan ja se olikin jo siinä 😁

Seuraavaksi oli Cirkan vuoro, ja Cirkkanen esiintyi hienosti saaden myös excellentin. Sitten vaihdoin koiraa, annoin Cirkan yhdelle setterinaiselle ja vein Rinan kehään. Rina sai myös excellentin, joten seuraavaksi oli cacib-kehä missä oli Cirkka ja Rina. Cirkka siis ihan ventovieraan ihmisen kanssa, ja pimu meni kuin vanha tekijä vaikka me Rinan kanssa juostiin perässä 😍 Rina voitti, joten seuraavaksi oli vastakkain Rina ja Messi. Rina veti pidemmän korren tässäkin ja oli siis ROP. Rinasta tuli samalla Liettuan muotovalio, joten eka titteli plakkarissa! Cirkalle luokkaserti ja vara-cacib.

Seuraavaksi odoteltiin ryhmäkehiä, pakkohan siellä oli pyörähtää Rinan kanssa, vaikka menestystä oli turha odottaa. Ryhmäkehien jälkeen pakattiin koirat autoon ja suunnattiin takaisin hotellille. Häkin ja näyttelyvermeet jätin näyttelypaikalle. Ennen iltapalaa ehdittiin käydä Sarin kanssa vielä ostoksilla Akropolis-ostoskeskuksessa. Iltapala oli herkullinen, vihannessalaatti uunipaistetulla kurpitsalla ja sitruunalla marinoitu kanafilee polentalla, naminami...

Lauantai-aamuna oli vähän aikaisempi herätys, kehät kun alkoivat klo 10.00. Hoffit olivat nyt ensimmäisessä hallissa kehässä 4 klo 10:39, tuomarina Julija Aidietiene. Tuomari tykkäsi kovasti hoffeista, joten päivän saldo oli sama kuin lauantaina sillä erotuksella, että Messi oli tällä kertaa ROP. Messi ja Rina saivat myös Kaunas Winner '22 - tittelit. Tuomari halusi vielä cacib-kehässä katsoa tyttöjen hampaita ja esitteli niitä myös harjoitusarvostelijalle, hyvää treeniä taas pikku-Cirkalle 😊 Ja Cirkalla oli tällä kertaa taas vieras handleri, ja upeasti pimu meni tämänkin ihmisen kanssa! Rinasta tuli lauantain cacibin myötä C.I.E., joten päätin että sunnuntaina ei Rinan tarvitse enää kehään mennä.

 

Koska hoffit olivat olleet niin aikaisin aamusta kehässä, meillä oli hyvää aikaa käydä näyttelypaikalla tekemässä pidempi lenkki koirien kanssa. Ilma oli aika upea, aurinko paistoi ja oli kuivaa, ihan kuin ois ollut kesä! 

Ryhmäkehien jälkeen palattiin hotellille ja kävästiin taas Akropoliksessa ennen iltapalaa. Iltaeväs tulikin tarpeeseen kun ei oltu koko päivänä syöty oikein mitään: raikas vihannes salaatti parma kinkulla alkuruoaksi ja pippurinen possun paisti perunasalaatilla, vihanneksilla ja kastikkeella pääruokana.

Sunnuntaina oli aikainen herätys, kehät alkoivat klo 9.00 ja aamulla piti saada kaikki kamat hotellihuoneesta bussiin. Hoffit olivat kakkoshallissa kehässä 16 klo 12:09, tuomarina Valentinas Stiklius. Rina sai jäädä bussiin Messin isoon boksiin kun Cirkka ja Messi suuntasivat kehiin. Päivä oli yhtä onnistunut kuin edellisetkin, Messi oli ROP ja Cirkka VSP. Hauskasti tuomari kysyi multa että oliko mulla mun toinen koira mukana, olisi kovasti halunnut nähdä Rinan 😁 Näyttelyturnee siis päättyi kerrassaan loistavasti, sekä Messi että Cirkka saivat Liettuan muotovalionarvot! Ei hullumpi reissu 😊

 

Päivän päätteeksi katseltiin tovi ryhmäkehiä, ja kotimatkalle päästiin hyvissä ajoin arvioitua aiemmin. Mikä olikin hyvä, koska lumimyräkkä yllätti matkalla, ja esim. Viron puolella oli moottoritiellä yhdessä kohtaa rekka poikittain tiellä! Me jouduttiin odottamaan liikenneympyrässä tovi, ja sitten matka jatkui lumiauran perässä jotain sivutietä pitkin.

Tallinnassa oltiin jossain vaiheessa aamuyötä, laiva lähti 6.00 ja taas heti ensimmäiseksi suunnattiin aamiaiselle. Olo oli ihmeen pirteä vaikka bussissa oli vietetty monta tuntia. Kun oltiin syöty niin suunnattiin Sarin kanssa nokosille. Laivamatka kesti reilu pari tuntia, ja suurin osa porukasta jäi Helsingin satamassa kyydistä. Matka jatkui pohjanmaata kohti, ja Kolmenkulman ABC:llä oltiin puolenpäivän aikaan. Maisema oli muuttunut aika tavalla viikonlopun aikana, lunta oli tullut mutta onneksi meidän autot eivät olleet ihan hautautuneet lumeen.

Nyt täytyy ootella tovi valionarvojen vahvistusta, hinta nousi "yllättäen" näyttelyn jälkeen 35e -> 50e, joten ihan vielä ei pistetä papereita eteenpäin. 

Reissu oli kyllä kaikintavoin onnistunut, King Tours hoitaa kaikki (koirien ilmoittautumiset näyttelyyn, laivaliput, hotellit, rajamuodollisuudet, iltapalavaraukset...) niin mallikkaasti ettei tarvitse muuta kuin hypätä kyytiin ja nauttia matkasta! Suurkiitos Maritta ja Gösta!! Oli ihanan rentouttavaa päästä pitkästä aikaa pois kotiympyröistä ja kuunnella vanhojen konkareiden juttuja näyttelyreissuista parinkymmenen vuoden takaa, sain ladattua akut hyvin ja nyt jaksaa taas tovin arkisia kuvioita.

Messari 2021

On unohtunut päivittää Messarin reissu, edellisvuonna voittaja-näyttelyt jouduttiin perumaan koronan takia, ja nytkin mietin että miten mahtaa käydä. Näyttelyt saatiin kuitenkin pidettyä, ja olin ilmoittanut Rinan Voittaja-näyttelyyn sunnuntaina. Messari on jostain syystä näyttely, missä oon aina aatellut ettei mun koirat pärjää, eikä tälläkään kertaa ollut kovin kummoisia odotuksia. Itse kun näkee vaan ne omien koirien virheet 😁 Koiria oli yhteensä 31, joista suurin osa tietysti narttuja. Rina oli onneksi käyttöluokan ainoa narttu, joten saatiin juosta rauhassa. Rina kun tuppaa vähän innostumaan liikaa kun joku juosee edessä... 

Tuomarina oli Anita Al-Bachy, joka on itseasiassa Rinalle junnuna yhden sertin antanut. Odotuksia ei silti ollut, sisänäyttelyissä kun ei ole tilaa juosta eikä Rinan liikunta pääse oikeuksiinsa, joten tuumin että jos edes eri tulee niin ois kiva. No erihän tuli, ja lisäksi vielä SA 😊 Paras narttu luokassa olikin sitten tunkua, yhteensä 10 narttua! Tässä vaiheessa en edes ajatellut sijoitusta, olin ihan varma että ei päästä jatkoon. Tuomari juoksutti meitä aika monta kertaa porukalla ympäri, ja yhtäkkiä huomasin että hei, täältähän on koiria tippunut! Lopuista kuudesta tuomari poimi mun edeltä kaksi koiraa, ja mun takana olevan koiran, ja tässä vaiheessa olin jo lähdössä kehästä pois, kunnes tuomari vielä osoitti mua. Olin että mitä, mekö!?!? Jei, oltiin neljän parhaan joukossa!! 😃

Tuomari juoksutteli meitä vielä hyvän tovin, myös edes-takaisin, mistä tykkäsin koska kyllä hoffit pitää liikunnan perusteella laittaa paremmuusjärjestykseen. Lopulta oltiin siis kolmantena, ja saatiin vielä vara-cacib!! Ihan huippua 😄 Arvostelu oli oikein hyvä, ja kun luki muiden arvosteluja niin selvästi liikunta +  korvakarvat oli tämän tuomarin mieleen. Tässä vielä Rinan arvostelu:

Oikeat mittasuhteet ja raajakorkeus. Hyvänmuotoinen nartun pää, jossa hyvä kallo- ja kuono-osa. Kaunismuotoiset tummat silmät, hyvät korvat, erinomaiset hapsut. Erinomainen runko, luusto ja kulmaukset. Tiiviit käpälät. Joustavat maatavoittavat liikkeet. Hyvät vaalennukset.

Onhan se nätti(kin) 😊

Rinasta käyttövalio!!!

Niin ne pienen ihmisen haaveet ja unelmat vaan toteutuu kun treenaa ahkerasti, on koira jolla on tarvittavat ominaisuudet, ja superkoutsi joka saa koirakosta kaikki tehot irti. Uskomatonta, edelleenkään tätä ei tahdo uskoa todeksi 🧡

Mulla oli mestisten jälkeen takki aika tyhjä, mutta sen verran se yksi puuttuva piste jäi kaihertamaan että viestittelin koutsi-Tarjalle että mitäs tehdään. 23.10. ois ollut yks koe minne olisin päässyt, mutta Tarja oli sitä mieltä että se tulee liian äkkiä. Tarja kehoitti katsomaan miten Rinan treenit menee, ja suositteli että loka-marraskuun vaihteessa voisi olla hyvä aika käydä kokeessa. Totesi vielä ettei kannata ihan mihin vaan mennä sitä viimeistä ykköstä hakemaan, pitää tietää että jäljet on hyvin tehty ja että järjestelyt muutenkin ovat toimivat. Ei sitä tulosta kannata lähteä turhan hätäisesti yrittämään vaikka koira kunnossa onkin. Tarja myös auttoi mua koepaikan saamisessa, joten lauantaina 13.11. suunnattiin taas Lapinjärvelle eli mestismaastoihin 😊 Olin mennyt jo perjantaina taas Birgitalle Lepsämään, joten aamulla ei tarvinnut kovin aikaisin herätä ajelemaan.

Tuomarina oli Reijo Rekorius, joka ei ole ihan löysimmästä päästä, mutta tässä vaiheessa mulle ei tuomarilla ollut mitään väliä. Kokeessa oli neljä koiraa, yksi 1-lk ja kolme 2-lk. Arvoin Rinalle jäljen nro kaksi, mikä sopi mulle oikein hyvin. Ensimmäisenä starttasi ykkösluokan rotikka, joka teki vallan vakuuttavaa työtä ja saikin hienosti lähes täydet pisteet, eli 99/100!! Seuraavana starttasi malikka, jonka matka harmittavasti tyssäsi harhaan. Pisteitä 49.

Sitten oli Rinan vuoro!! Mua jännitti aika tavalla, mutta toisaalta oli tosi levollinen ja rento olo. Tiesin että ollaan treenattu oikeita asioita, Rina on kunnossa ja se tietää mitä se tekee. Olosuhteet oli otolliset, ja myös minä tiedän mitä mun pitää tehdä. Oli vaan jotenkin tosi varma ja tyyni olo, oli tosi kiva lähteä paalulta Rinan perään. Jäljentekijä oli sama kuin mestiksissä, joten hyvä tulos oli ihan otettavissa.

Rina lähti vähän takki auki, ilmaisi ekan esineen ok, mutta ekassa piikissa tipahti vähän jäljeltä. Toisen piikin teki tosi hienosti, sen jälkeen oli kulmassa vähän haparointia, ja muutama kulma meni vähän huonosti. Esineet oli suht ok, yksi oli vähän rinnan alla, ja yhden Rina ilmaisi törkeän vinosti 🙈 Kaari meni hyvin, ja harhoihin ei reagoinut millään tavalla. Tokavikan esineen Rina ilmaisi vähän hitaasti, mutta viimeinen oli oikein reipas.

Siitä sitten arvostelua kuuntelemaan jännityksen vallassa, Rina oli tehnyt tosi hyvää työtä, mutta oli tosi vaikea sanoa että miten oikeesti meni... Tarja oli tullut katsomaan meidän jäljen, ja kuunteli myös arvostelun, mikä oli tosi hyvä! Tarja kun ei meidän mestisjälkeä ehtinyt näkemään, nyt hän näki koesuorituksen ja tietää mitä meidän pitää treenata. Tuomari antoi ensi noottia siitä miten lähetin Rinan jäljelle, koira kuulemma otti jäljen ihan hyvin mutta mää toimin jotenkin väärin. Kukaan muu tuomari tästä ei ole sanonut, joten täytyy miettiä muutanko käytäntöä vai en. Arvostelussa oli erinomaista, erittäin hyvää, erinomaista, hyvää.... Rinan suurin virhe Rekoriuksen mielestä oli esineeltä lähdöt, sen pitäisi ottaa jälki esineen jälkeen maavainuisemman, kun Rina nyt lähtee nokka liian pystyssä.

Lopulta Rekorius oli saanut arvostelun kerrottua, ja hän pääsi pisteisiin... Kun hän totesi että "Yhdeksänkymmentä pistettä", niin johan riemu repesi!!!!! Hypin ja kiljahtelin ja Rina hyppi ja nauroin ja Rekorius katsoi minua pelästyneenä 😂 Tarja totesi naureskellen että "Koirasta tuli käyttövalio", jolloin Rekorius tuumi että aijaa.... Se oli siinä!!! Aivan huikeaa, tää kausi on ollut niin uskomaton ettei sitä vieläkään tahdo ymmärtää, jotenkin tulokset tuli niin kovin helposti, vaikka tokihan töitä on tehty, mutta kun onneakin aina välillä tarvitaan ja mulla sitä ei yleensä tunnu olevan... 

Oli kyllä niin pöllämystynyt olo, ja voi miten onnellinen olin kun sain soittaa ilouutisen Jaanalle Ouluun!! Rinan kanssa kun on ollut aikalailla epäonneakin, viime vuonna syksyllä oli tosi rankkaa, mutta niin sitä vaan tässä nyt juhlitaan KÄYTTÖVALIOTA!!

Lämmin kiitos Jaana, kaksi käyttövaliota on aika huimaa, monikaan ei varmaan olisi uskonut että tämä on mahdollista 😄 Itse kaikistan vähiten, Herin kanssa epäilin että musta ei ole sen ohjastajaksi, ja Rinan kanssa myös pelkäsin että oma kokemus ei riitä saamaan koirasta kaikkea kapasiteettia irti. Saksalaisethan jo pari vuotta sitten kehuivat Rinan työskentelyä pellolla, ne Saksan reissut olivat kyllä todella hedelmällisiä kun siellä tajusin että Rinan kanssa pitää keskittyä yhteen lajiin eikä huseerata sitä sun tätä, niinkuin Herin kanssa. Ja Rinan juttu on ehdottomasti peltojälki, se on niin syntynyt tekemään tätä hommaa. Rinasta on kuoriutunut kyllä melkoinen taistelija!!

Ja Tarja on ollut kyllä niin mahtava koutsi, ilman häntä tämä ei olisi ollut mahdollista! Muistan vielä elävästi kun reilu pari vuotta sitten oltiin hoffien kesäleirillä ja oli peltoryhmän eka päivä, Tarja totesi että tehdään yksi kierros jälkiä, johon mää heti tuumin että mää haluaisin tehdä kaksi jälkeä. Tarja kysyi että "Miksi? Perustele." Ja määhän perustelin niin hyvin että me sitten tehtiin kaksi jälkeä joka päivä 😁 Se pelto oli kyllä aika onneton, ja jouduttiin tosiaan käyttämään koko ajan samaa pikku plänttiä... Rinan treenit edisty tosi hienosti niiden muutaman päivän aikana, joten kysäisin Tarjalta leirin vikana päivänä, josko hänen puoleensa voisi kääntyä vastaisuudessakin kun tulee ongelmia. Järkkäilin sitten muutamia peltojälkikoulutuksia Inkooseen, ja nyt tän kauden ollaan käyty myös yksärivalmennuksessa Tarjan luona Vantaalla. Ja aina kun on tullut jotain hämminkiä, oon laittanut Tarjalle viestiä tai soittanut ja aina saanut avun. Oon myös laittanut välillä treenivideoita, että onko tää nyt ok ja Tarja on vastannut ja antanut jatko-ohjeita. Ja heti käyttövalioitumisen jälkeen tuli ohjeita miten lähteä treenaamaan niitä esineeltä lähtöjä 😃

On tämä niin kertakaikkisen mahtavaa ja suurenmoista!! Ei vaan sanat riitä kertomaan miten tärkeää tämä on mulle!! 

Ensi kaudelle on tiedossa kaikkea kivaa, ja kun isoimmat haaveet ja tavoitteet on saavutettu niin saa aloittaa treenit puhtaalta pöydältä 😃😊 Ja Cirkan kanssa pystyn myös nyt keskittymään mm. BH-kokeeseen. Ja ties vaikka Cirkkakin loppusyksystä pääsisi jo kokeeseen...

Mutta nyt nautitaan tämän kauden saavutuksista, vielä pitää muutama treeni saada alle ennen hyvin ansaittua taukoa. Maailman Paras Rina!!! ME TEHTIIN SE!!!!!

Tasan sata ja rotumestaruus

Taasen on jäänyt tärkeät asiat päivittämättä, töissä on kiirusta ja vapaa-ajalla on muutakin puuhaa kuin istua koneella. Mutta pikaisesti erittäin iloiset kuulumiset 😀

31.8.2021 oli Lahdessa hoffien Rally-tokon mestikset, ja jostain sain hassun päähänpiston osallistua näihin(kin) kinkereisiin. Aika kylmiltään mentiin, tärkeintä nyt Rinan kanssa on se mielentila millä se lähtee tekemään, temput osataan kyllä jos vaan mamma näyttää kunnolla mitä tehdään.

Rata oli jotenkin älyttömän helpon oloinen, olinkin ihan varma että joku jäynä siinä on mitä en vaan hoksaa, ja suorituksen jälkeen voi sitten taas sadatella omaa huolimattomuuttaan. Hoffeja ei alokasluokassa ollut muita, avoimessa oli kaksi. Mestikset oli jaettu kahteen osaan niin, että tiistaina oli alo-avo ja keskiviikkona voi-evl. 

Meitä ennen oli avoimen luokan hoffit suorittaneet ratansa, Steinroller Vilgoth & Annika Harsulle 72p. ja RTK2, Steinroller Znille-Blixt & Anne Matilainen saivat hienosti 98p. joten tässä vaiheessa hoffimestisten kärkeen. Sitten olikin meidän vuoro, Rina oli iloisella tuulella ja suoritti tosi täsmällisesti annetut käskyt ja mielestäni itsekin olin hyvin kartalla mitä ollaan tekemässä. Riemukseni kuulinkin että saatiin hienosti täydet sata pistettä!!

Keskiviikkona starttasi mestariluokan hoffikot kun voittajaan ei tällä kertaa ollut lähtijöitä. Mestaruuden voitti odotetusti Steinroller Åkerman & Noora-Maria Koski upeasti 91 pisteellä, koirasta tuli tänä vuonna rally-tokovalio joten voitto ei ollut yllätys. Kleion Eris & Gunnar Mäenpää saivat 72 p ja Hathor Eilleen & Lotta Mertsalmen rata loppui valitettavasti keskeytykseen. Joten kertoimien avulla Rinalle hienosti rally-tokomestisten pronssia!!!

Sitten elettiinkin kuukausi täysin pellossa, treenit oli 2-3 kertaa viikossa ja Rina puksutteli tasaisen varmasti ja oli sen kanssa oli kyllä huippukivaa ahkeroida satoi tai paistoi. Saatiin kyllä superhyviä treenejä mistä suuri kiitos kaikille treenikavereille!!!

9.10. oli jännät paikat kun ajeltiin Birgitan kanssa kohti Hoffien IFH-mestiksiä! Olin ajellut jo torstaina Birgitalle, ja Cirkka oli illalla käynyt reippaasti luovuttamassa verta Evidensiassa. Perjantai meni laiskotellessa, sain torstaina mahani kipeäksi ja perjantaiksi suunniteltu pitkä lenkki jäi väliin. Lauantaina olin onneksi kunnossa joten päästiin lähtemään kohti koepaikkaa. Birgitta ei ole ikinä käynyt pk-kisoissa, ja sain houkuteltua hänet mukaan.

Treenit olivat menneet suorastaan älyttömän hyvin, Rina oli ajanut viikkoa ennen aika superjäljen, joten tiesin että nyt on pimu kunnossa. Osallistujia oli kuusi, ja onnistuin arpomaan meille ensimmäisen jälkiryhmän, ja siitä jäljen numero kolme.

Ekana starttasi tuore MM-6, Miro ja Minna. Mirolla oli vähän huono päivä, eikä jäljestäminen oikein kiinnostanut. Sitkeästi se kuitenkin punnersi loppuun ja pisteitä kertyi 75. Seuraavana oli Mila, jolla oli paikoitellen liikaakin intoa, hienosti sekin selvitti jäljen ja sai 78p. Sitten oli meidän vuoro!

Rina lähti paalulta aika varmasti, tarkisti sen hienosti ja lähti sitten tasaista vauhtia menemään. Ilokseni huomasin, että se jäljesti tismalleen samalla tavalla kuin treeneissäkin, ja esineilmaisutkin oli kunnossa. Kulmat mentiin hienosti, ensimmäistä harhaa se tarkasti tovin, toista ei lainkaan. Vastatuulisuora oli vähän huono, mutta Rina jatkoi edelleen maavainuista työskentelyä. Kuutosesineellä mulla oli pasmat sen verran sekaisin, että oli pakko kysyä tuomarilta että loppuiko jälki jo? En saanut vastauksesta selvää, joten tuumin että ilmeisesti jälki vielä jatkuu. Sitten olikin vika esine, ja homma oli siinä.

Kyllähän siinä tunteet nousi pintaan kun tiesin että nyt tulee hieno tulos, jännitin että mahtaakohan pisteet riittää viimeiseen ykköseen... Arvostelu oli järkyttävän tiukkaa, Rinan esineilmaisut olivat vain hyviä joten niistä ropisi aika tavalla pisteitä. Kun tuomari kertoi lopulta loppupisteet 89, niin ensimmäisenä pintaan tulvahti pettymys, YKSI piste niin se ois ollut siinä!! Sen jälkeen tajusin että hei, mehän mentiin kärkeen!!!

Jäljellä oli siis vielä kolme koiraa, joten jännitettävää riitti. Seuraavaksi lähti treenikaveri Ritu, ja nyt eivät olleet kuun sakarat koiralle mieluisassa asennossa, joten Ritua ei huvittanut ollenkaan lähteä jäljestämään, saldoksi jäi harmittavasti vain kolme pistettä. Ritun jälkeen lähti Strega, joka jäljesti kerrassaan upeasti ja tuumin että siinä menee mestari. Vaan niin siinä kävi, että ohjaajan hermoilun seurauksena jälki keskeytyi! Tässä vaiheessa meillä oli siis kakkospaikka jo varma!

Viimeinen koirakko oli Ruby, jonka osallistuminen aluksi meinasi estyä kun hoffimestissäännöt eivät olleet valitsijoiden hallussa. Rubyn jälki oli aika kaukana, joten emme nähneet tarkasti miten se työskentely, mutta näytti siltä että koiralla on homma hallussa, esineet löytyivät ja enimmäkseen se meni hienon näköisesti. Jäljen jälkeen omistajakin oli kovin onnellinen, joten taas tuumin että no siinä on mestari.

Tuomari oli kuitenkin sitä mieltä, että koiran työskentely ei ollut ihan sitä mitä vaaditaan, pisteitä 80 eli Rinasta tuli kuin tulikin hoffien IFH-mestari!!! Mitäääääh!!!!!!!!! En edes villeimmissä unelmissa osannut ajatella että tämmöinen olisi joskus mahdollista!! Kisaavia IFH-hoffeja on aika määrä, ja taso on todella hyvä. Ja kun meillä ei yleensä ole ollut onnea arvokisoissa, niin kylläpä tämä pääsi järkyttämään!! Aivan mielettömän upeaa että kova työ tuottaa tulosta!! Rina on kyllä melkoinen superkoira, ei tässä sanat riitä kuvaamaan niitä fiiliksiä mitä koin kun meidät julistettiin voittajaksi!!!

Kiitos Jaana ties kuinka monennen kerran, Heri jätti melkoiset saappaat täytettäväksi, mutta Rina on ottanut oman paikkansa ja siitä on saatu hiottua melkoinen timantti 💖 Suurkiitos meidän koutsille Tarja Riikoselle, yhteistyö on ollut todellakin tuloksellista!!!! Enempää en tähän nyt voi kirjoittaa, vaikka tästä on kulunut jo hyvä tovi niin vieläkin tuntuu kovin epäuskoiselta 😁 Kiitos rakas Rina!!!! Kiitokset kaikille treenikavereille!!!!!

Jos tekstissä on jotain pöljyyksiä niin se johtuu täysin omistajan mielentilasta 😄

Peltoo ja Riihimäki KV

PK-mestisten jälkeen päästiin taas keskittymään peltoiluun, vähän on kyllä ollut takkuista treenaaminen, kun kolmesti on pitänyt perua Tarja Riikosen peltokoutsit Inkoossa. Ensin oli lietettä pelloille, sitten ei ollut tarjolla kuin yksi kuivunut treenipelto, ja nyt viimeksi syyskuulle aiottu koulutus ei onnistu kun sinä viikonloppuna todennäköisesti ajetaan heinät. Mulla meinas jo käämit palaa, ja märisin asiasta Tarjalle, joka sitten ehdotti että voisin mennä hänen luokseen yksäritreeniin. Pyysin Kujalan Satun mukaan että saadaan aika paremmin kulumaan, se kolmen tunnin odottelu pellon reunalla on aika tylsää kun yksin istuskelet ja ihmettelet 😁

Kotosalla oon päässyt treenaamaan Karoliinan kanssa vieraille pelloille, ja kun tarjoutui mahdollisuus kokeilla käännettyä peltoa niin sinnehän me suihkastiin koirien kanssa! Tein varovasti aika lyhyet jäljet molemmille tytöille, alusta oli hankala kulkea, eikä kummankaan kanssa olla tällaista multakokkaretta ikinä jäljestetty. Vaan meillä olikin vallan pätevät koirat, kaikki neljä jäljesti hyvinkin varmasti ja innokkaasti, omistajilla oli enemmän vaikeuksia pysyä pystyssä kuin koirilla jäljestää! Myös meidän nuoriso-osasto, Cirkka ja Vinssi olivat oikein päteviä, ja omistajilla oli älyttömän hauskaa.

Lauantaina 28.8. auton nokka kohti Vantaata. Tarja lupasi tehdä meidän molempien jäljet, ja kun aamusta oli kohtuu vilposaa niin pyysin Rinalle ihan kisamittaisen jäljen harhoinen päivineen. Sain tehtyä Cirkallekin jäljen kun odoteltiin Kapun ja Rinan jälkien vanhenemista, ja sainkin taas muutaman tärkeän ohjeen Tarjalta jotta homma edistyy.

Päivä alkoi lämmetä, ja siinä vaiheessa kun oli Rinan vuoro ajaa jälki oli jo aikas kuumaa, ei onneksi mitään kesähelteiden lämpötiloja, mutta huomattavasti lämpimämpää kuin aamulla. Rina ajoi jäljen tosi hyvin, muutamia tarkistuksia teki, yksi pikku puuesine jäi, ja yhtä kulmaa joutui työstämään vähän enemmän, mutta alun kaksi palkkaamatonta esinettä, harha, piikit ja kaari ym. meni oikein hyvin. Ja sitkeästi Rina punnersi loppuun asti vaikka selvästi alkoi väsyttämään!

Rina on kyllä edistynyt huikeasti parin viime vuoden aikana, silloin kun käytiin se eka FH-koe sillä oli vielä viettikatkoja, nyt sille on tullut kestävyyttä ja itsevarmuutta lisää. Välillä se on jopa liiankin itsevarma, eli toisinaan pitää tehdä aika vaikeita treenejä jotta saadaan neitokaista palautettua maan pinnalle... 

Sunnuntaina 29.8. oli vuorossa Riihimäen KV-näyttely, odottelin viimeiseen asti että pidetäänkö näyttely vai ei, viime vuonnahan ilmoitin Rinaa useampaan näyttelyyn ja kaikki peruttiin, yhteen sentäs päästiin. Olin ilmoittanut myös Cirkan näyttelyyn, ja pyytänyt Hyvösen Tarjan appariksi siltä varalta että molemmat saisi SA:n, heh. Näyttelyyn oli ilmoitettu vain kuusi (kaksi urosta ja neljä narttua) koiraa, ja hauskasti kaikki omissa luokissaan. Tuomarina oli Kirsi Tevalin, ja mukana oli myös ranskalainen harjoitusarvostelija, joten arvostelu oli suht tiukkaa. Ensimmäisenä kehään meni Cirkan kaveri Taku, joka sai EH:n. Sen jälkeen avoimen luokan uros Steinroller Örjan, joka oli edellisenä päivänä ollut ROP. En ehtinyt katsomaan mitä se sai kun seuraavana oli Cirkan vuoro ja kävelytin sitä, oletin että uros oli jälleen ollut PU1 kun se jäi oman vuoron jälkeen kehän laidalle odottelemaan. 

Cirkka oli ainoa junnunarttu, ja esiintyi taas niin vaivattomasti ja kivasti, antoi molempien tuomareiden tutkia itsensä (ranskalaissedän hajuvesi tosin vähän ihmetytti), tosi hyvää harjoitusta nuorelle koiralle! Seisottaminen ja juoksuttaminen sujui hyvin, ja hienosti Cirkka saikin erin 😊 Heitin Cirkan Tarjalle ja nappasin Rinan, harjasin sitä vähän ja sitten lähdin lämmittelylenkille. Tällä välin oli kehässä käynyt nuorten narttu ja avonarttu, mutta kun menin kehään mulla ei ollut mitään aavistusta mitä ne oli saaneet. 

Rina oli oikein hyvällä tuulella, edellispäivän jälki selvästi oli taas nostanut neitokaisen itsetuntoa, ja se oli kuin mikäkin diiva siellä kehässä, juoksi ylväästi kuin afgaaninvinttikoira, vaikka se yleensä kaahottaa kuin heikkopäinen 😂 Tuomari kehoitti juoksemaan kaksi kierrosta ympäri, mutta totesikin jo ensimmäisen kierroksen jälkeen että kiitos riittää. Mietin että jopas, joko tuomari ihastui Rinaan tai sitten ei tykkää siitä pätkääkään... Pistin Rinan seisomaan, ja Tarjan ilmeestä huomasin että nyt ei olla ihan edukseen, joten uusi seisotus ja nyt Tarja nyökytteli kehän ulkopuolelta että nyt on hyvä! Puolella korvalla kuuntelin arvostelua mutta en siitä paljoa kuullut, ja kun kehäsihteeri totesi että "erinomainen" niin ehdin jo ajatella että nonni, se siitä, ei SA:ta, kunnes melkein samantien kehäsihteeri sanoi että "Koira on myös ROP" ja olin aivan äimänkäkenä kun mulle ojennettiin puna-keltainen ja valkoinen ruusike!! Mitä ihmettä, missä on se uros, missä on PN-kehä! Kunnes tajusin että hei, Rina oli ainoa koira joka sai SA:n!! Siitäkös riemu repesi ja ilakoin kehässä ja Rina loikki onnellisena mun ympärillä, voi jee miten upeaa!!! Tuomariakin nauratti 😆

Menin silmät pyöreinä Tarjan ja Katjan luokse että mitä ihmettä tapahtui, ja tais mennä hyvän tovi ennenkuin yhtäkkiä muistin että Rinastahan tuli nyt sitten C.I.B.!! Sitä cacibiahan me ollaan haettu, ja nyt se tuli vaikka en ois ikinä uskonut että Rina saa Suomesta cacibin! Onhan se kaunis, mutta sillä on virheensä ja mää olen aika kriittinen omien koirien suhteen.... 

"Voitinks mä jotain?"

Tässä vielä molempien arvostelu:

Cirkka:
"Tasapainoisesti kehittynyt yksivuotias. Kokoon sopiva raajalussto, kaunis ylälinja. Hyvät pään linjat ja ilme. Tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Hieman löysät kyynärpäät. Hyvät sivuliikkeet. Liikkeessä hieman korkea häntä. Takaliike voisi olla hieman leveämpi."

Rina:
"Hyvin kaunislinjainen, tyypiltään erinomainen narttu. Sopiva rungon pituus ja hyvä raajaluusto. Kauniit pään linjat ja ilme. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvät käpälät ja häntä. Maatavoittavat vaivattomat liikkeet, joissa hyvä ylälinja."

Rinahan on nyt todella hyvässä kunnossa kuuman kesän jälkeen, sille ei ole kesän aikana kertynyt läskiä kun mamma on tarkka näistä asioista 😄 Ja on kiva että edes jotkut tuomarit arvostaa sporttikunnossa olevia harrastuskoiria.

Kuva: Birgitta Kaikkonen

Näyttelystä ajelin käymään Mervin luona, ja likat pääsi toviksi juoksemaan Nasse-hoffin kanssa. Ei ollakaan vähään aikaan nähty kun ei ole nyt ollut yhteisiä näyttelyreissuja. Riihimäeltä ajelin sitten Sastamalaan vepetreeneihin, ja kylläpä likat oli innoissaan kun pääsivät uimaan vaikka vesi on jo aikas viileää. Tytöt on tässäkin lajissa edistyneet, nyt pääsivät jo tekemään veneen hakua (eli lähetän rannasta veneelle, mistä annetaan köysi ja koira vetää sen rantaan), ja nyt ekaa kertaa pelastivat vierasta hukkuvaa. Määhän olin kesällä pariin otteeseen "hukkuva", ja oli kyllä mieletöntä nähdä miten tytöt ihan opettamatta tiesivät mitä pitää tehdä!!

Nyt sitten peltoillaan oikein urakalla ja kävästään vielä hoffien rally-mestiksissä, toivottavasti syksy on kuiva ja lämmin niin on kiva treenata ulkosalla.

Kuulumisia

Kesä tuli ja meni, kuumaa oli ja koirat vietti aika paljon aikaa järvessä. Onneksi molemmat tykkää uida, tosin Cirkan uintityyli on edelleen vähän epätaloudellinen, mutta pääasia on että tykkääpi uida.

Wilda (eli sijoitusnarttuni Anna v Rhönfeuer) käväisi luonnetestissä toukokuun loppupuolella, ja saikin oikein mukavat pisteet  170! Ja koska lonkatkin ja muu terveys on tutkittu ja tervettä pukkaa, niin juoksun alettua heinäkuussa lähdettiin treffaamaan komeaa Kodaa. Harmittavasti pikku pentusia ei saatu alulle vaikka yritys oli kova, seuraavasta juoksusta sitten uudemman kerran treffeille.

Cirkka pääsi ensimmäistä kertaa viralliseen näyttelyyn 24.7., korona kun on estänyt näyttelyiden järjestämisen joten pentuaikana ei tullut kehässä pyörittyä. Hoffien päänäyttely Tervakoskella päästiin tänä vuonna järjestämään, ja sieltä Cirkka sai hienosti erinomaisen! Ja onhan pikkupimu kaunis teinityttö 💗 Kehtaa toistekin viedä kehään, varsinkin kun Cirkka käyttäytyi kuin kokenut konkari, esiintyi todella hienosti! Rinan oli tällä kertaa tyytyminen EH:seen, tuomarina suomalainen ei-erikoistuomari.

Sunnuntaina 25.8. tokoiltiin Rinan kanssa hoffien tokomestiksissä, helle oli aika hirvittävä, mutta niin Rina vaan tekaisi voittajaluokan ainoan tuloksen, ja oli tovin kiinni jopa rotumestaruudessa!! Meidän joukkueet vei sitten lopulta voiton, eli Gipstern voitti kasvattajakisan ja Illin ipanat kaverijoukkuekisan. Hyvä me!!

Rinan kanssa korkattiin uusi laji, kun hetken mielijohteesta hain Tamskin joukkueeseen rally-tokon Piirinmestaruuskisoihin. Ensin ei mahduttu joukkueeseen, sitten pyydettiin varakoiraksi, ja lopulta keskiviikkona pari päivä ennen kisoja tuli tieto, että varsinaiselle koiralle on tullut juokus ja päästään kisaamaan 7.8.! Mehän ollaan Rinan kanssa treenattu rallya noin kolme kertaa, tokihan mää Herin kanssa lajissa kisasin, mutta siitä on jo yli kolme vuotta ja säännötkin on kertaalleen muuttuneet.

Luotin kuitenkin siihen, että Rinan kanssa on sen verran asioita tehty että kyllä me se rata selvitetään. Ja niinhän me selvitettiin, oltais saatu peräti täydet pisteet jos emäntä ois hiukan huolellisemmin katsonut mitä kylteissä on, eli kahdella kyltillä piti pysähtyä ensin ja sitten vasta suorittaa, ja meikä vaan paahtaa menemään... Pisteitä siis 80 (eli kaksi väärin suoritettua kylttiä vei meiltä 2 x 10p.). Ei paha, ja varsinkin kun lopulta meidän joukkue sai hopeaa niin mikäs siinä oli ollessa.

14.8. oli vuorossa hoffien PK-mestikset, mentiin Rinan kanssa ekaa kertaa jäljellä 2-luokkaan ja tulos tottakai haaveena. Treenit on olleet aika vähäisiä, ollaan keskitytty peltoiluun sen mitä kuumalta kesältä on voinut. Kesällä aloitettiin tyttöjen kanssa kaverin innostamana vepeily, ja siinä olikin oiva kesälaji uimahulluille likoille. Rinan kanssa on metsää treenattu neljän janan verran, eikä esineruutujakaan montaa enempää takana ole...

PK-mestikset oli Kouvolassa, ja Gippereille oli varattu perinteinen mestismajoitus Haminasta Metson tilalta, missä ollaan oltu ties kuinka monta kertaa. Ajelin perjantaina päivällä kisapaikalle, tein siellä pientä tottista, otin A-esteen (ei oikein sujunut) ja eteenmenon. Sitten ajelin majoituspaikkaan, ja iltaa vietettiin höpöttäen ja tortilloja syöden. 

Kisapäivä oli sateinen, ja jälkikoirat menivät ensin maastoon muiden jäädessä tottistelemaan. Harmittavasti EK- ja HK-koirakoilla tottikset eivät onnistuneet, joten näistä lajeista ei tänä vuonna saatu mestaria. Metsä oli aika helppokulkuista, ja Rina eteni siellä varmasti ja innolla. Keppejä nousi lopulta neljä, ja tässä vaiheessa oli tulos vielä tiukilla. Seuravaksi esineruutuun, mikä ei ollut treeneissä ollut kovin vakuuttava, ja kun edelliset koirat eivät nostaneet juurikaan esineitä (Rinan Jerry-veikkaa lukuunottamatta), niin tässä vaiheessa ajattelin että taitaapa tulos jäädä saamatta. Mutta Rinapa näytti jälleen kerran kyntensä tiukassa paikassa, ja nosti kuin nostikin vaadittavat kolme esinettä eikä siinä edes kauaa mennyt!!

Tottikseen mentiin sitten edelleen epävarmoina tuloksesta, janapisteitä ei ollut tiedossa joten aprikoin riittääkö maastopisteet tulokseen... Juuri ennen meidän tottisvuoroa tuomari kertoi janapisteet, ja tuumin että taitaa pisteitä olla tarpeeksi joten eikun tottikseen. Tässä vaiheessa aurinko alkoi paistaa ja lämpö kohota ja Rina oli ensin paikkamakuussa, joten taas vaivuin epätoivoon että ei se jaksa tottistella... 

Seuraaminen olikin hyvästä alusta huolimatta aika karmeaa, mutta koska Rina on tavattoman kiltti ja tunnollinen, niin se teki kaikki liikkeet, jopa sen A-esteen, liikevirheittä, ja niin me satiin kuin saatiinkin lopulta koulari ja voitettiin vielä luokkammekin!! 😀 Jeiii, hieno Rina!!!! Kisojen tulostaso oli todella huono, 14:sta koirasta (12 hoffia ja 2 dopperia) vain kolme jälkikoiraa sai tuloksen, joten tulos oli todellakin työvoitto ja arvokas.

Mamman rakas hapsukorva

Tässä pikaisesti kuulumisia, vielä on edessä hoffien rally-tokomestikset, FH-mestikset ja parit näytelmät....

Kisakauden avaus ja kuulumisia

Täällä ollaan vaikka blogi on viettänyt hiljaiseloa, harmillisesti jää työ- ja muiden kiireiden alle tämä kirjoittelu. Mutta nyt pieni katsaus alkuvuoden puuhasteluihin.

Tärkein ensin, eli 19.5. oli taas superjännät paikat kun oltiin saatu Rinan kanssa koepaikka peltojälkikokeeseen, vaikka kausi on vasta alussa niin treeniä on saatu kivasti alle. Laskeskelin, että Rina on tämän kevään aikana ajanut muistaakseni viiden vieraan ihmisen tekemät jäljet, ja ollaan päästy peräti kymmenelle eri pellolle treenaamaan. Ollaan ajettu myös Inkooseen Tarja Riikosen peltokoutsiin, joista sopivasti viime sunnuntaina 16.5. saatiin aikamoisen eksoottinen jälki minkä jälkeen Tarja totesi, että jos pohja on hyvä niin Rina tekee kokeessa kovan tuloksen 😁

Eli keskiviikkona ajelin Sastamalaan vesisateessa, ehdin jo päivän aikana hermostumaan kun en muistanut että ollaanko me sateessa tänä vuonna vielä ehditty treenaamaan... Kun viestittelin asiasta Tarjalle, niin vastaus oli "Oi kuule, Rina tykkää kun jälki onkin vähän erilainen nyt". Olosuhteet olivat aikas haastavat, kävi kiva tuuli ja sataa ripsotteli. Arvoin meille jäljen nro 3, joka oli kuulemma toisaalla, kaksi ekaa 2lk:n jälkeä olivat ilmoittautumispaikan läheisyydessä. 

Kisailun aloitti bordercollie, joka näytti lähtevän vähän takki auki liikenteeseen. Matka tyssäsikin toisella suoralla olevaan kaarteeseen, bortsu veti kaaren suoraksi joten matka tyssäsi siihen. Seuraavana oli vuorossa dobermann, se lähti keskittyneemmin, mutta heti toisella suoralla oli ongelmia eikä koira tainnut päästä edes kaarelle asti kun tuomari keskeytti suorituksen. Tässä vaiheessa tuumin että voi kääk!! Mitenköhän meidän käy...

Meidän jälki olikin sitten järven rannalla 😳 Ihan kuin ei ois ollut muutenkin jo tarpeeksi tuulista... Heinä oli aikalailla samanpituista kuin sunnuntaina Inkoossa, mutta pohja oli todella outo, pehmeä ja muhkurainen ja märkä. Rina lähti paalulta tosi upeesti, vauhti oli maltillinen ja se teki tarkasti töitä. Ensimmäinen kulma oli hyvä, mutta n. viiden metrin jälkeen se jäi kuuntelemaan jotain myyriä tai jotain omituista, ja pyöri hetken ennenkuin jatkoi, annoin uuden käskyn aika tiukalla äänellä. Onneksi aika pian tuli esine, ilmaisu oli ok. Kaari meni hyvin, ja esineilmaisu oli hyvä. Kaaren toka kulma oli vähän huolimaton, sen jälkeen mentiin taas tarkasti.

Seuraava kulma oli tosi hyvä, samoin esineilmaisu. Sitten olikin jännä paikka kun lähestyttiin pellon reunaa ja ojaa, ja olin aivan varma että Rina on mennyt kulmasta yli!! Rina hämääntyi myös vähän (ei olla treenattu tällaisia 🙈), ja olin näkevinäni että jälki tosiaan jatkuu ojan yli. Rina ratkaisi ongelman onneksi aika pian, ja oli vähän sen oloinen että yrititte jekuttaa mua mutta ettepä onnistuneet 😁

Ojan jälkeen tuli aika pian onneksi esine ja pääsin kehumaan Rinaa. Seuraava kulma oli taas ok, samoin esineilmaisu. Eka piikki oli hieno, mutta toisella häröili vähän enemmänkin, ja oli lähdössä oikealle vaikka jälki jatkui vasempaan. Selvitti tämän kuitenkin, ja pian oltiinkin vikalla esineellä, minkä ilmaisua se mietti tovin ja meni lopulta vinoon maahan, oli ihan poikittain. Harhat Rina selvitti tosi hyvin, ensimmäistä oli kuulemma tarkistanut päänkääntämisen verran, toista ei noteerannut lainkaan. Ja sille ollaan kyllä tehty aika houkuttelevia harhoja: harhantekijä on laahustanut jäljen yli, oon tehnyt kaverin kanssa harhan, harhantekijä on mennyt koiran kanssa....

Loppumatkasta Rina haukkaili pariin kertaan jotain eläintenpjaskaa, mutta itse jäljestys pysyi samanlaisena koko matkan, ja meni tarkasti jäljen päällä vaikka tuuli oli melkoinen, eikä mun mielestä nostanut niin kauheasti päätä kuin sunnuntaina vastatuulitreenissä Inkoossa.

Rina oli heti autolta lähtiessä tosi hyväntuulinen, ja ennen ilmoittautumista uskalsinkin vähän kovistella sitä että "Nyt sitten tarkasti!!" Olen ihan supertyytyväinen ettei se lähtenyt paalulta huolimattomasti tai epävarmasti, ja selvitti ongelmat kohtuu nopeasti, eikä tullut isompia virheitä. Eikä mitään ihmeellisiä ylläreitä, samat virheet mitä treeneissäkin on saatu esiin tuli nyt ilmi. 

 

Nyt huilitaan ja käydään pellolla vaan huvittelemassa, ja sen jälkeen tehdään sotasuunnitelma rotumestiksiin, jos ne pidetään ja sinne päästään. Rina on tosi hyvässä kuosissa, mutta vielä on hurjasti hommaa. Motivaatiota pitää vielä kasvattaa, miten sen saa kestämään loppuun asti kun ajetaan lähes kilometrin vaativa jälki seitsemällä esineellä täysin ilman palkkaa... ja tuomari vielä hengittää koko ajan niskaan 😬 

Ainiin ne pisteet, Rina oli ainoa 2-luokan koira joka sai tuloksen, pisteitä upeasti 92 eli yksi ykkönen pitäisi vielä malttaa rauhassa hakea 💖Nöyrä kiitos meitä kaikkia auttaneille, jälkiä tallanneille ja harhoja polkeneille. Pellolla on tosi tylsää käkkiä yksin sen kolme tuntia, mikä menee Rinan jäljen vanhenemiseen. Ja suurkiitos Riikosen Tarjalle, pari vuotta sitten ajauduin ihan vahingossa Tarjan peltojälkiryhmään kesäleirillä, ja kemiat natsahti ja Tarjan tyyli kolahti joten on ollut ilo olla hänen koutsattavana 😊 Rinan treenaaminen peltojäljelle on ollut kyllä mielenkiintoinen matka, ja parasta on, että Rinalla on vielä monta vuotta hauskuutta edessä jos ei vaan tule terveysongelmia. Tää on karmee laji, mutta niin koukuttava 😁

Tukka meni vähän sekaisin tuulessa ja tuiverruksessa

Jälkikaavio

 

 

Cirkka-Pirkka on jo iso tyttö, hiukan korkeampikin kuin Rina. Melkoinen sporttihoffi, luonnetta piisaa ja voi että kun tykkään tästä tytöstä!! Ollaan käyty Uudenmaan hoffien BH-treenissä, tehty peltojälkeä ja hakuakin on kokeiltu. Kaikki puuhastelu Cirkan kanssa on ihan mahtavaa, ja likat tulee tosi hyvin toimeen keskenään, mikä on tärkeintä. Aika näyttää minne asti mun rahkeet riittää viemään tätä varsin lupaavaa pikkutyttöä ❤️