23. lokakuuta 2018

BH Rina!!!!

Jee jee jeeee, me tehtiin se!!!!Mutta herranjestas mua jännitti!!! Päästiin siis Sastamalaan BH-kokeeseen 21.10., tuomarina Juha Kurtti. Tottis suoritettiin Karkun isolla urheilukentällä, samassa paikassa missä on ne holskujen IPO-mestiksetkin järkätty. En ollut aatellut tänä vuonna vielä mennä BH:seen, mutta kun kesäleirin mölli BH meni kohtuu hyvin niin sain siitä motivaatiota ottaa syksyn tavoitteeksi hyväksytyn käyttäytymiskokeen.

Seuraaminen on ollut pitkään meidän murheenkryyni, mutta nyt kesän aikana tuntui sekin loksahtavan paikoilleen. Aloin tekemään seuraamista niin, että mulla oli nakki/lihapulla suussa, ja sylkäsin sen Rinalle. Alkuunsa hommasta ei tullut yhtään mitään ja tuskastuin että ei tästä tule ikinä mitään, mutta sitten lamppu syttyi ja nyt se loistaa kirkkaana 😃 BH:ssa seuraaminen vähän hajos, Rina selvästi reagoi mun jännittämiseen ja jouduin antamaan ylimääräisiä käskyjä. Pitäiskin nyt alkaa treenaamaan kisamaisuutta, eli nimenomaan sitä odottamista ennen omaa vuoroa, vieraita kenttiä ja vieraita ihmisiä.

Itse kokeeseen: meillä oli kerrankin arpaonnea, samaan kokeeseen oli päässyt HÄH:n treeneistä Marko & Lyyra, ja ne oli meidän pareina!! Ja kun vielä me Rinan kanssa saatiin suorittaa liikkeet ensin, oli mieli hyvinkin toiveikas. Rina oli alussa vähän nihkeä, eikä ottanut kontaktia niin reippaasti kuin normaalisti... Seuraamiset meni suht ok, hidastelua oli ja mää pöljä en hoksannut kiristää tahtia vaan jäin ootteleen Rinaa joka tietty mietti että mitäs toi nyt... Jäävät meni ok mutta seuraamiset oli näissäkin vähän kehnoja. Luoksetulo oli reipas, ja sivulletulo nopea eikä Rina loikannut vaan heitti peffansa supersiististi mun sivulle.

Siitä sitten paikkamakuuseen, mitä oltiin harjoiteltu pari päivää kun oltiin Jounin luona viettämässä pitkää viikonloppua (lähdin siis sunnuntai-aamuna seiskalta Järvenpäästä ajelemaan kohti Sastamalaa, lauantai-iltaa oli viettetty Heiluhäntien syysjuhlassa puoleenyöhön asti!). Karlo ja Jouni häiriköi oikein urakalla Rinaa, ja kertaalleen saatiinkin pimu lähtemään paikkamakuusta ja hetken aikaa mää juoksin kahden ilakoivan koiran perässä karjuen vihaisesti. Kun sain Rinan kiinni se tajus että ounou, nyt tuli tehtyä väärin. Sen jälkeen se pysyikin kuin tatti, eikä lähtenyt vaikka Jouni ja Karlo melkein loikkivat sen yli.

Rina meni kokeessa nopeeta maahan, ja makas sfinskinä koko sen ajan kun Lyyra suoritti tottista. Yleensä se heittää toiselle lonkalle tai laittaa pään maahan, mutta nyt Rina oli selvästi hoksannut että tässä ei vaan makoilla vaan tää on tärkeä tehtävä. Se oli sitten siinä, ylösnousun Rina teki ripeästi ja sitten pääsinkin kehumaan kakaraa ihan kunnolla hienosti tehdystä työstä!!

Arvostelussa Kurtti sanoi että seuraamisissa piti antaa ylimääräisiä käskyjä, jäävät oli ok ja paikkamakuu täydellinen. Tottis siis kunnialla läpi, hyvä Riksu!! Lyyra pääsi myös läpi, joten seuraavaksi päästiin jännittämään loppujen koirien suorituksia ja kaupunkiosuutta. Tottikset sujui kaikilta hienosti, vain yksi koira oli niin pihalla että se hylättiin, loput seitsemän pääsi kaupunkiosuuteen. Kaupunkiosuus oli tosi helppo Rinalle, se oli kyllä kovin kiinnostunut häiriökoirasta, mutta ei muuten reagoinut mihinkään. Eli tästälähtien Riksu on BH GIPSTERN JOLA!!!


Kenguruenergiaa!

Tottiksen arvostelussa hymyilytti sekä koiraa että emäntää.

Hienoo Rina ja emäntä kans vähän!
Tästä se lähtee!


Rinan kanssa on nyt kesän jälkeen intouduttu ihan melkein tosissamme treenailemaan, ollaan nyt päästy kivaan tokoryhmään missä on motivoiva kouluttaja, ja tuntuu siltä että Rinakin alkaa nyt olla sen verran "aikuinen" että voi jo alkaa vaatimaan asioita 😊 Se on äärimmäisen fiksu koira ja hoksaa kyllä nopeasti, mutta toisaalta se hankaloittaa koulutusta koska Rina ihan selvästi kaipaa haasteita mitä en osaa sille oikein tarjota. Oon kyllä tyytyväinen itseeni, etten ole kiirehtinyt Rinan kanssa enkä vaatinut liikoja, vaan ollaan ihan hissunkissun puuhasteltu yhdessä ja se on saanut kasvaa aikuiseksi. Rina kun on tosi hitaasti kehittyvää tyyppiä, se on vieläkin tosi pentumainen, esim. jos tulee joku koira vastaan niin Rina heittäytyy selälleen siihen eteen.... Josko se ensi vuonna olisi henkisesti valmis aloittamaan kisauran? Aika näyttää, mutta kiire ei ole. Lajivalikoimakin on vielä auki, ehkä mennään ensin sinne FH:lle ja siitä sitten metsäjäljelle. Ja jos päästäis vihdoin taas iporyhmään, niin totta mooses me ipo-kokeeseenkin mennään!! Tokossa startataan ainakin hoffimestiksissä, ja siinäkin mennään niin pitkälle kun osaamista ja intoa riittää.

Mukavaa ja kuivaa syksyä kaikille, treeni-iloa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti