6. helmikuuta 2019

Rinan eka toko-kisa

Sunnuntaina 3.2. oli jännä päivä, startattiin Rinan kanssa ekaa kertaa virallisessa tokossa!!! Osallistuminen oli vähän epävarmaa, saikun jälkeen kun ei oltu juurikaan ehditty treenaamaan... Piti vaan luottaa siihen että Rina toimii kisoissa niinkuin treeneissä, ja asiaa helpotti se, että koepaikka oli tuttu treenihalli ja tuomarina kiltti setä Sten.

Alokasluokka alkoi vasta klo 13.15, eli ehdittiin aamusta vielä käymään hoffitreeneissäkin. Otin siellä kertaalleen Rinalla kaukokäskyt ja sitten leikin sen kanssa, loppuajan hömpsöilin Herpan kanssa joka on nyt ollut kovin innoissaan kun on päässyt treenailemaan.

Koepaikalla oltiin hyvissä ajoin, Jouni tuli mukaan henkiseksi tueksi ja kuvailemaan. Rina sai odotella autossa ja kun alokasluokan alku lähestyi hain sen "omalle" paikalleen missä se odotteli vielä tovin. Me oltiin viimeisen ryhmän eka koirakko, alokasluokkaan oli ilmoittautunut yhteensä 14 koirakkoa, ja me oltiin siellä loppupäässä....

Paikkamakuu meni superhyvin, Rina meni nopeesti maahan, makasi täysin hievahtamatta eikä tainnut kertaakaan edes vilkuilla sivuilleen, ja istui nopeasti. Eikä nyt noussut kaverin käskyllä, mitä se on tehnyt treeneissä 🙂 Sitten vein Rinan autoon odottamaan, alokasluokka on nykyään tosi nopee joten aikas pian tuli meidän vuoro, ja sitä ennen hain taas Rinan odottelemaan tutulle paikalle vuoroaan.

Rina oli ennen kehää tosi rento ja reipas, ihan oma itsensä, ja mua jännitti!!!! Liikejärjestys oli sekoitettu, tää on kyllä hyvä että nyt myös alemmissa luokissa voi liikkeet olla miten vaan.

Paikkamakuusta tuli tosiaan heti 10p.

Luoksetulo: ois saanut tulla paremmin eteen ja paremmin sivulle, tästä kuitenkin 10p.

Seuraaminen taluttimetta: oi että kun tää oli hieno!! Mua hirvitti, jotenkin tuntui että Rina meinaa koko ajan jäädä vaikka hienostihan se siinä mukana tuli, juoksuosuus ois voinut mennä paremmin, mutta muuten oli ihan jees. Liikkeelle lähtöä pitää vielä vähän viilata, ja sitä juoksua... Tästä upeesti 9p. mistä olen superonnellinen, tää on ollut niin vaikea liike meille!!!

Kaukokäskyt: tässä oon päättänyt olla käyttämättä käsimerkkiä, Rina nousi suht hyvin, mutta ois voinut nousta paremmin ylös asti. Tämänkin liikkeen kanssa on ollut ongelmia, joten 10p. lämmittää mukavasti, tehty työ tuottaa tulosta!!

Liikkeestä maahanmeno: tässä olin itse huolimaton, lähtö oli huono ja jotenkin tuntui ettei Rina muka tule kunnolla mukana... Lisäksi vähän jarrutin käskyä antaessa, ei ois varmaan tarvinnut. 8p.

Hyppy: Tää on helppo, tosin este näytti älyttömän kapealta ja mua hirvitti että jos Rina kiertääkin sen... Jättäessä Rinaa en jostain syystä sanonut mitään, onneksi se jäi nätisti istumaan. 9p.

Noutoesineen pitäminen: tää on ollut varma liike, vähän oli alussa kuitenkin epävarmuutta, mutta Rina suoritti tämän silti kiitettävästi. 10p.

Kokonaisvaikutelma: tuomari ei liikkeiden välissä selitellyt mitään, mikä oli oikein hyvä. Kivempi suorittaa liikkeet yhteen pötköön ilman että täytyy odotella että pääsee suorittamaan seuraavaa liikettä. Mää kehuin Rinaa aika vuolaasti liikkeiden välissä ja sehän loikkelehtikin siellä, mutta pääasia oli että Rinalle jäis ekasta kokeesta hyvä fiilis. Ainoa kommentti mikä tuomarilta saatiin oli kysymys, että treenaanko tämän kanssa myös pk-puolta...? Sekö sitten vei yhden pisteen kokonaisvaikutelmasta 😉 9p.

Siinä se sitten oli!!! Rina oli hurjan pätevä, ihan omalla "hartaalla", tunnollisella ja täsmällisellä tyylillä se teki kaikki liikkeet, ylimääräisiä hötkyilyjä ei ollut enkä määkään kauheesti tehnyt mitään hölmöä.... Rinan rento suhtautuminen asioihin näkyi myös tässä kokeessa, se ei tule ikinä tekemään mitään supersähäkästi mutta virheitä se tuskin juurikaan tekee, jos vaan osaan kouluttaa sen oikein.

Pisteitä yhteensä upeesti 189 ja KP!!! Voi pikku-Rina!! Nyt olen todella tyytyväinen etten  ole kiirehtinyt Rinan kanssa, se on vieläkin aika vauva vaikka täyttää kohta jo neljä vuotta.... Ei siitä ole kauaakaan kun tokotreeneistä ei tullut yhtään mitään kun Rina vaan kiljui viereisen kentän agikoirille. Nyt se pystyy tekemään rauhallisen paikkamakuun vaikka välillä on molemmin puolin hurjaa vauhtia viilettäviä aksaajia. Ja tärkeintä on että meillä on kivaa yhdessä 🙂 Rina ei ottanut häiriötä tuomarista tai liikkurista, eikä näyttänyt kertaakaan häkeltyneeltä tai epävarmalta. Liikkeiden alut oli tosi hyviä, Rina piti itsenäisesti kontaktia ja tuli nätisti sivulle, mun ei tarvinnut kalastella sitä tai toistaa käskyjä tai muutakaan, oli äärimmäisen helppoa kun koira seuraa kuin varjo 😉 Liikkeissä keskittyi myös itse asiaan ja tuijotti mua odottaen käskyä, ei kuitenkaan onneksi ennakoinut missään.

Seuraavaksi aletaan treenaamaan avointa luokkaa, en usko että Rina haluaa enää näitä alokkaan liikkeitä tahkota, enkä halua minäkään. Avoimessa luokassa tulee aika paljon uusia asioita: paikalla istuminen (tätä on jo tehty), liikkeestä seisominen (käskysana on vähän hukassa...), liikkeestä istuminen (on jo tehty), ruutu (on jo tehty), nouto (on jo tehty), kaukoissa tulee vähän enemmän matkaa ja toiseen kertaan istu maahan, hypyssä este vaihtuu umpiesteeseen ja merkin kierto on myös aivan uusi liike (tätäkin on jo tehty). Onpa kiva kun pääsee etenemään treeneissä ja kaikki vaivannäkö ja koulutus vie eteenpäin!

Kisavideo löytyy TÄÄLTÄ


30. tammikuuta 2019

Katsaus vuoteen 2018

Viime vuosi oli melkoista vuoristorataa, paljon kivoja onnistumisia mutta myös surua ja murhetta. Mutta koska Life Goes On ja maailma jatkaa pyörimistään, keskityn niihin hienoihin asioihin ja heitän unholaan ikävät muistot 🙂 

Heri
Heri-hörökorva täytti jo kokonaista 11 vuotta! Mihin tää aika menee... Mummeli mennä porskuttaa, lenkeillä käydään koko porukka eikä kolmekaan tuntia metsässä väsytä vanhusta, se jaksaa vielä kotiinpäinkin vetää. Toki ikä jo näkyy tässä vaiheessa, askel on vähän lyhentynyt ja muutenkaan kroppa ei enää ihan pysy pään mukana. Heri on aina ollut tekeväinen koira, ja koitankin sille edelleen tarjota mielekästä puuhaa niin kauan kuin se vaan jaksaa innostua asioista. Nyt talvella ollaan käyty kerran kuussa fyssarilla, missä on käsittelyn lisäksi ollut vesijuoksumattotreeniä. Ja joka toinen viikko ollaan käyty uimassa, ja tähän päälle vielä jokapäiväiset metsälenkit vapaana ja pienimuotoinen treenaaminen nenähommien parissa, eli kyllä mummelin kelpaa. On itseasiassa aikamoinen lottovoitto, että näinkin kovassa käytössä ollut koira (joka vapaa-ajallakin menee eikä meinaa), on pysynyt terveenä vailla loukkaantumisia!!! Toivon Herille onnellisia eläkepäiviä 🧡

Näyttelyt
Vuonna 2018 kierrettiin taas aika monessa näyttelyssä, Suomessa viisi kertaa, joista joka kerta ERI ja neljästi SA ja PN-sijoitus, Rop-vet Herppa oli niin ikään neljä kertaa. Vilnassa kolmessa näyttelyssä joka päivä ROP-vet ja kotiintuomisina myös LT VMVA. Näytelmiä jatketaan edelleen, niin kauan kun kunto vaan antaa myöden. Ulkomaillekin mennään, jos vaan saan Rinalle pk-tuloksen ja oikeuden osallistua käyttöluokkaan, eli Heri pääsee sitten "turistina" mukaan. Herille en viitsi alkaa veteraanititteleitä haalimaan, sillä on jo ihan tarpeeksi kirjaimia nimen edessä 🙂

Toko
Tokoakin treenattiin viime vuonna aikas ahkerasti, harmittavasti Heri satutti tassunsa ennen Terviksen rotumestaruustokoa, ja siihen sitten loppui myös meidän kisaura tokossa. Ikää on jo sen verran, että kisatreeniä ei Herille enää tehdä, huvikseen saa kyllä touhottaa ja sekoilla, mutta kisaaminen on nyt loppu.

Rally-toko
Rally-tokossa käytiin alkuvuodesta hoffimestiksissä, kolmas avoimen luokan koe, koulari ja rotumestaruus. Voiko enempää toivoa ❤️ Rallyura loppui myös tähän kisaan, Herille en ala sitä oikeaa puolta opettamaan, ja osa liikkeistä on fyysisestikin sen verran vaativia, ettei kannata alkaa mummoa niillä rasittamaan.

PK
Pellolla ei ehditty kauheasti treenaamaan kun oli niin saakelin kuuma kesä, kaksi FH-koetta ja kaksi koularia, kirsikkana kakun päällä upeasti pronssia hoffien FH-mestiksissä!!! Niin huikeaa, vieläkin menee ihan kylmät väreet kun muistelen sitä Herin jäljestystä. On se kyllä melkoinen työmyyrä!!! Heri sai jäädä eläkkeelle arvoisellaan tavalla, eteenpäin puskien ja häntä tötteröllä. 

Rina
Rimpula-Pimpula saa edelleen elää huoletonta lapsikoiran elämää, treenaillaan kevyesti vähän sitä sun tätä ilman kisatavoitteita. Minä opiskelen edelleen outolinnun käyttöohjeita ja panostan siihen että meillä on yhdessä tosi kivaa. Rina on kyllä hurjan miellyttävä koira, se tekee aina parhaansa enkä oikein vieläkään ole tottunut siihen että sillä on miellyttämisenhalua. On niin omituista kun se tekee mitä pyydän, ja vielä mielellään! Kun on tottunut Herin kanssa vääntämään joka asiasta... Kisarimaa nostaa myös se, että tiedän nyt mitä haluan ja millainen on ideaalisuoritus, meinaa välillä mennä vähän turhaksi viilailuksi joten oman mielentilan kanssa pitää (edelleen) tehdä töitä.

Näyttelyt
Näyttelyissä ei käyty montaa kertaa, Rina ei ole näyttelykoira vaikka menestystä onkin tullut. Eikä mua huvita juosta avoimessa luokassa, jahka saadaa se käyttötulos niin sitten varmaan innostun taas enemmän. Päänäyttelyssä oltiin kolmatta kertaa, ja kolmannen kerran tuli taas ERI. Saatiin myös SA, ja aikas pitkään roikuttiin vielä muiden mukana avoimen narttujen kilpailuluokassa, taidettiin päästä kympin sakkiin?

Loppuvuonna kävästiin Vilnassa, sieltä joka päivä eri ja ekana päivänä hienosti myös vara-cacib. Jos oltaisiin oltu käyttöluokassa, niin kotiintuomisina olisi ollut myös valionarvo. Mutta ehtiihän näitä haalimaan myöhemminkin 😊

Toko & agility
Tokoa ja aksaa treenattiin kerta viikossa ohjatusti, edistystä tapahtuu hitaasti mutta varmasti, ja tälle vuodelle on suunnitelmissa ainakin muutama tokokoe, mahdollisesti osallistutaan myös hoffien agimestiksiin.

PK
Saatiin kuin saatiinkin syksyllä koepaikka käyttäytymiskokeeseen, ja sieltä napsahti Riksun eka koulari, BH!! Oli kyllä tosi iso juttu mulle, vaikka Heri on saavuttanut lähes kaiken mahdollisen mitä vaan emännän rahkeilla voi saavuttaa, niin tällainen pieni asia oli itselle tosi merkityksellinen, uuden koiran kouluttaminen kun pitää aina aloittaa tyhjästä. Aika näyttää missä lajeissa kisataan Rinan kanssa PK-puolella, ainakin FH:lla nyt ens alkuun, peltoa kun ollaan tehty pennusta asti, eikä Rina ole vielä kertaakaan metsässä jäljestänyt.

On kyllä jännää ja mielenkiintoista aloittaa kisaura Rinan kanssa. Heri oli sellainen sähikäinen että sai olla koko ajan tarkkana että mitä ympäristössä tapahtuu, Rina on enemmän mamman tyttö joten voin keskittyä vain itse liikkeiden suorittamiseen. Heri oli myös kropaltaan aika "jäyheä", esim. jäävät liikkeet oli aina tosi hitaita, Rina taas tekee sutjakkaasti ja nopeasti kaiken kun olen osannut vaatia siltä.

VUOSI 2019?
Tälle vuodelle ei ole mitään erityisiä toiveita tai suunnitelmia, päivä kerrallaan mennään. Viime vuosi oli sen verran hektinen mm. opiskeluiden takia, että nyt koitan ottaa vähän iisimmin ja yritän  kieltäytyä mahdollisista luottamustoimista ja muista ylimääräisistä hommista... Voi olla vaikeaa, en oikein osaa sanoa ei.

Viime vuonna sain tosiaan kunnialla suoritettua Sihteerin Ammattitutkinnon, ja superylläri oli se, että ammattitutkintostipendin lisäksi sain vielä henkilökohtaisen stipendin!! Wohou?!
Meikäläinen kun ei ikinä ole ollut mikään hikari koulussa, niin tämä lämmittää todella paljon. Tein meinaan aika hurjan paljon hommia tutkinnon eteen, ehkä vähän liikaakin, mutta lopussa kiitos seisoo ja tuo stipendi kyllä piristää mieltä pitkän aikaa.

Töissä työkuviot muuttui kun mua pyydettiin Kaavapuolelle (Maankäyttö ja liikenne) äitiyslomasijaiseksi, työt lisääntyi ja vastuu nousi, eipä tarvitse kotona illalla kauaa unta odotella... Vastapainoksi onkin ihanaa samoilla koirien kanssa lumisessa metsässä, käydä joogassa ja kuntosalilla ja viettää laatuaikaa hyvien ystävien kanssa.

Tälle vuodelle on suunnittelilla pari ulkomaanreissua, toinen maaliskuussa ilman koiria Birgitan kanssa ja toinen viime vuoden tapaan Saksaan ipo-leirille Tarjan, Peten ja Jounin kanssa. Loman tarpeessa tässä alkaa jo olemaankin jo, vaikka vuosi on vasta alussa 🙂

(Kuva: Birgitta Kaikkonen)


Käymme yhdessä ain
Käymme aina rinnakkain
Vaikka esteitä on
Joskus tiellä kohtalon
Voimme kaikki ne voittaa
Kun kuljemme vain
Tiemme yhdessä näin rinnakkain

 💗💗
 

22. tammikuuta 2019

Vilnan reissu

Aika suhisee aika vauhtia eteenpäin, töissä on uudet työkuviot ja kiire sen mukainen, kotona en viitsi konetta avata joten blogin päivitys on täysin retuperällä. Pikakirjoitus tähän väliin viime vuoden Vilnan reissusta, minne lähdettiin Mervin ja Nassen (Hayaklause Naschar) kanssa. Tekstiä vähän, kuvia enempi 🙂

Vilnassa oli siis kolmen päivän inttinäyttelyt, matkalle oltiin ilmoittauduttu jo hyvissä ajoin, ja torstaina 20.12. lähdin aamuyöstä ajelemaan Pirkkalan ABC:lle mistä King Tours nappasi mut kyytiin klo 03:45.
King Toursin bussissa, oikealla koirien kiinteät häkit, vasemmalla penkit
Olin ilmoittanut molemmat tytöt, ja häkkejä varten olin askarrellut likoille paksut patjat, bussissa kun tulisi vietettyä aika pitkät tovit. Ajeltiin Riihimäen ja Nelosetapin kautta Länsisatamaan, mistä Eckerö Line lähti klo 9.00. Siitä sitten suoraan aamiaispöytään, Maritta & Göstä olivat varanneet meille ihan oman pöydän.
Meille oli varattu laivasta useampikin pöytä aamupalaa varten

Tuhdin aamupalan jälkeen ehdittiin vielä käymään ostoksillakin, ja klo 11.15 laiva oli Tallinnassa, josta matka jatkui kaupungin ulkopuolelle missä ulkoilutettiin koirat. Seuraava pysähdys oli Iklan Superalkolla klo 15.00.

 

Mun hurjat ostokset....

Ennen hotellia pysähdyttiin vielä kertaalleen Bauskan Circle K:lla, missä oli puolen tunnin pysähdys. Yhdeksän aikaan saavuimme Europa City hotellille, ja majoittuimme Mervin ja koirien kanssa omaan huoneeseemme jonka jälkeen menimme alakerran ravintolaan vielä syömään. Marita & Göstä olivat hoitaneet meille ryhmäruokailun, mikä tuli tarpeeseen. 11 eurolla saatiin alkupala (keitto), pääruoka + jälkkäri. Nam. Nälkä oli koko päivän reissaamisesta! Koirat olivat nätisti huoneessa, meillä oli parit kevythäkit erottamassa kaveruksia toisistaan.
Jälkkäri oli aikas nami!!
Heri kelpuutti hotellihuoneen sängyn :) Nukkui myös yön mun jaloissa, ja Rina halus tottakai myös viekkuun...
Käytiin vielä ruoan jälkeen iltalenkillä, hotelli ei onneksi ollut ihan keskustassa joten löydettiin mukava ulkoilureitti.

Perjantai 21.12.
Perjantaiaamuna klo 7.00 roudattiin koirat ja tavarat bussiin, sitä ennen oltiin käyty jo aamulenkillä. Runsaan aamupalan jälkeen bussi lähti näyttelypaikalle klo 7.50. Hoffeja oli ilmoitettu viisi, ja hoffien kehät oli joka päivä samassa hallissa, mikä oli tosi kiva, saatiin leiri ekana päivänä pystyyn eikä tarvinnut kaikkia kamoja siirrellä joka aamu.
Aamupalalla oli jos vaikka mitä syötävää!
Rinuli makoili Herin ja Nassen häkkien välissä kaikessa rauhassa näyttelypaikalla.
Uroksia oli vain yksi eli Nasse, ja se olikin hienosti PU1 ja sai sertin ja cacibin. Avoimen narttuja oli kaksi, Rina pisti ihan lekkeriksi juoksemisen, joten saaliina AVO ERI2. Valioluokassa oli kaksi narttua, ja jostain syystä molemmat saivat EH:n. Viimeisenä narttuna oli Heri veteraaneissa, ja kuultuaan Herin iän tuomari taputti käsiään ja kehui yleisölle suureen ääneen mummelia. Heri olikin ROP-VET, sai veteraanisertin joten siitä tuli heti ekana päivänä Liettuan Veteraanimuotovalio!!
Seuraavaksi luokkavoittajat pyydettiin kehään, eli siellä oli Nasse, avoimen luokan narttu ja Heri. Narttu oli ROP ja Nasse VSP.  Iloinen yllätys oli että Rina sai vara-cacibin!! Tämä selvisi vasta kun hain tyttöjen paperit kehäsihteeriltä!! Tuolla kun ei kerrota mitä koira saa eikä ole PN/PU-sijoituksia, niin melkoista arvuuttelua on koiran menestyminen...

Mervi lähti tässä vaiheessa jo hotellille bussin matkassa, hän oli vähän flunssainen joten ei halunnut jäädä katsomaan ryhmiä. Annoin Rinan Mervin mukaan ja jäätiin Herpan kanssa kaksin odottelemaan bis-veteraanikehän alkua. Oli turha odotus, eihän Herppa näissä sijoitu, mutta oi kun oli taas hienoa juosta isossa kehässä musiikin soidessa!!

Kun päästiin hotellille käytiin lenkillä koirien kanssa, ja sitten mentiin taas porukalla syömään. Pian olikin aika mennä yöpuulle, ja uni kyllä maittoi niin koiria kuin emäntiäkin.

Lauantai 22.12
Lauantaina sai nukkua vähän pidempään, aamupala oli kahdeksalta joten koirat ja tavarat saatiin bussiin varttia vaille. Sitten taas aamupalalle ja puoli yhdeksän lähdettiin näyttelypaikalle. Nyt juoksuttelin Rinaa ettei tämä kehä menisi ihan koikkelehtimiseksi... Rina esiintyikin nätimmin, mutta kilpakumppani oli jälleen ykkönen. Nasse oli jälleen VSP, Heri ROP-vet ja venäläinen vaalea valionarttu (Hofmacher Taiga) oli ROP.
Likat isossa pinkissä häkissään
Tällä kertaa en jäänyt ryhmäkehiin, vaan lähdettiin päivällä bussilla hotellia kohti ja parin matkakumppanin kanssa päätettiin käydä kurkkaamassa Vilnan joulutori. Siellä olikin paljon nähtävää!!! Elämys oli myös taksi millä mentiin torille, se oli koristeltu joulukoristein 😄 Tori oli upea, ja joulukuusi todella näyttävä.
Näkymä taksin ikkunasta
Joulutori ja kuusi

Karkkia....


Torilla oli myös iso jouluseimi
Kaikkee mahdollista oli myynnissä...



Kynttilöitä



Jouluporo


Kattiloissa porisi kuumaa joutavaa

Hmmm... tätä ei tullut maistettua :)

Piparkakkuja joka lähtöön.





Torilta päätettiin kävellä takaisin hotellille, matkaa oli reilu 2 km ja poikettiin muutamassa kaupassa ja ihmeteltiin nähtävyyksiä.

Torin vieressä oli kirkko missä oli parhaillaan joku messu käynnissä.

Kissakahvila

Palanen historiaa...



Sunnuntai 23.12.2018
Sunnuntaina piti sitten roudata aamusta heti kaikki kamat bussiin, kun kotimatkalle lähdettäisiin suoraan näyttelypaikalta. Sunnuntaina näyttely kulki lauantain tahtiin, Taiga ROP, Nasse VSP ja Heri ROP-vet. Nyt jäätiin taas Herin kanssa bis-vet kehään, kun ryhmiin oli jäämässä koiria eikä bussi lähtisi ennenkuin viimeinenkin koira olisi ollut kehässä.

Sitten kotimatkalle, pysähdyttiin matkalla vielä muutamaan kertaan, yhteen ostoskekukseen ja Latvian / Liettuan rajan tuntumassa kymmenen aikaan ulkoiluttamassa koirat. Loppumatka meni nukkuessa, Viikkari lähti Tallinnasta maanantaina 24.12. klo 7.00 kohti Helsinkiä, ja meille oli jälleen aamupalapöytä varattuna. Kotona olin lopulta vähän ennen kahta, ehdin sopivasti joulusaunaan ja siitä joulun viettoon. Likat on kyllä aivan super-reippaita reissaajia!! Rinakin meni joka kerta bussin häkkiin salamavauhtia, ja missä tahansa oltiinkin niin olivat fiksusti ja nätisti. Kun oisin rikas ni reissaisin niiden kanssa varmaan joka viikonloppu 😃

Päästiin bussilla laivasta ulos, kiva kun ei tarvinnut väentungoksessa seisoskella

Rina sterkattiin 27.12., mulla oli siinä vielä lomaa viikon verran joten sain olla potilaan kanssa kotona. Eka yö oli vähän levoton, Rina itkeskeli ja läähätti, mutta nukkui onneksi suurimman osan. Parin päivän päästä oli mielestään jo ihan terve, sillä ei onneksi tarvinnut pitää kauluriakaan kun haava ei kiinnostanut yhtään, kotona pidin sillä pitkää T-paitaa mikä peitti mahan.

Nyt Rina on jo terve ja 17.1. pääsi pitkästä aikaa metsälenkillä irtikin. Meno olikin sen mukaista, piti ottaa se takaisin naruun kun päässä alko hiukka viiraan ja tuli pikku hepuli....
Mukavaa vuoden alkua kaikille!

23. lokakuuta 2018

BH Rina!!!!

Jee jee jeeee, me tehtiin se!!!!Mutta herranjestas mua jännitti!!! Päästiin siis Sastamalaan BH-kokeeseen 21.10., tuomarina Juha Kurtti. Tottis suoritettiin Karkun isolla urheilukentällä, samassa paikassa missä on ne holskujen IPO-mestiksetkin järkätty. En ollut aatellut tänä vuonna vielä mennä BH:seen, mutta kun kesäleirin mölli BH meni kohtuu hyvin niin sain siitä motivaatiota ottaa syksyn tavoitteeksi hyväksytyn käyttäytymiskokeen.

Seuraaminen on ollut pitkään meidän murheenkryyni, mutta nyt kesän aikana tuntui sekin loksahtavan paikoilleen. Aloin tekemään seuraamista niin, että mulla oli nakki/lihapulla suussa, ja sylkäsin sen Rinalle. Alkuunsa hommasta ei tullut yhtään mitään ja tuskastuin että ei tästä tule ikinä mitään, mutta sitten lamppu syttyi ja nyt se loistaa kirkkaana 😃 BH:ssa seuraaminen vähän hajos, Rina selvästi reagoi mun jännittämiseen ja jouduin antamaan ylimääräisiä käskyjä. Pitäiskin nyt alkaa treenaamaan kisamaisuutta, eli nimenomaan sitä odottamista ennen omaa vuoroa, vieraita kenttiä ja vieraita ihmisiä.

Itse kokeeseen: meillä oli kerrankin arpaonnea, samaan kokeeseen oli päässyt HÄH:n treeneistä Marko & Lyyra, ja ne oli meidän pareina!! Ja kun vielä me Rinan kanssa saatiin suorittaa liikkeet ensin, oli mieli hyvinkin toiveikas. Rina oli alussa vähän nihkeä, eikä ottanut kontaktia niin reippaasti kuin normaalisti... Seuraamiset meni suht ok, hidastelua oli ja mää pöljä en hoksannut kiristää tahtia vaan jäin ootteleen Rinaa joka tietty mietti että mitäs toi nyt... Jäävät meni ok mutta seuraamiset oli näissäkin vähän kehnoja. Luoksetulo oli reipas, ja sivulletulo nopea eikä Rina loikannut vaan heitti peffansa supersiististi mun sivulle.

Siitä sitten paikkamakuuseen, mitä oltiin harjoiteltu pari päivää kun oltiin Jounin luona viettämässä pitkää viikonloppua (lähdin siis sunnuntai-aamuna seiskalta Järvenpäästä ajelemaan kohti Sastamalaa, lauantai-iltaa oli viettetty Heiluhäntien syysjuhlassa puoleenyöhön asti!). Karlo ja Jouni häiriköi oikein urakalla Rinaa, ja kertaalleen saatiinkin pimu lähtemään paikkamakuusta ja hetken aikaa mää juoksin kahden ilakoivan koiran perässä karjuen vihaisesti. Kun sain Rinan kiinni se tajus että ounou, nyt tuli tehtyä väärin. Sen jälkeen se pysyikin kuin tatti, eikä lähtenyt vaikka Jouni ja Karlo melkein loikkivat sen yli.

Rina meni kokeessa nopeeta maahan, ja makas sfinskinä koko sen ajan kun Lyyra suoritti tottista. Yleensä se heittää toiselle lonkalle tai laittaa pään maahan, mutta nyt Rina oli selvästi hoksannut että tässä ei vaan makoilla vaan tää on tärkeä tehtävä. Se oli sitten siinä, ylösnousun Rina teki ripeästi ja sitten pääsinkin kehumaan kakaraa ihan kunnolla hienosti tehdystä työstä!!

Arvostelussa Kurtti sanoi että seuraamisissa piti antaa ylimääräisiä käskyjä, jäävät oli ok ja paikkamakuu täydellinen. Tottis siis kunnialla läpi, hyvä Riksu!! Lyyra pääsi myös läpi, joten seuraavaksi päästiin jännittämään loppujen koirien suorituksia ja kaupunkiosuutta. Tottikset sujui kaikilta hienosti, vain yksi koira oli niin pihalla että se hylättiin, loput seitsemän pääsi kaupunkiosuuteen. Kaupunkiosuus oli tosi helppo Rinalle, se oli kyllä kovin kiinnostunut häiriökoirasta, mutta ei muuten reagoinut mihinkään. Eli tästälähtien Riksu on BH GIPSTERN JOLA!!!


Kenguruenergiaa!

Tottiksen arvostelussa hymyilytti sekä koiraa että emäntää.

Hienoo Rina ja emäntä kans vähän!
Tästä se lähtee!


Rinan kanssa on nyt kesän jälkeen intouduttu ihan melkein tosissamme treenailemaan, ollaan nyt päästy kivaan tokoryhmään missä on motivoiva kouluttaja, ja tuntuu siltä että Rinakin alkaa nyt olla sen verran "aikuinen" että voi jo alkaa vaatimaan asioita 😊 Se on äärimmäisen fiksu koira ja hoksaa kyllä nopeasti, mutta toisaalta se hankaloittaa koulutusta koska Rina ihan selvästi kaipaa haasteita mitä en osaa sille oikein tarjota. Oon kyllä tyytyväinen itseeni, etten ole kiirehtinyt Rinan kanssa enkä vaatinut liikoja, vaan ollaan ihan hissunkissun puuhasteltu yhdessä ja se on saanut kasvaa aikuiseksi. Rina kun on tosi hitaasti kehittyvää tyyppiä, se on vieläkin tosi pentumainen, esim. jos tulee joku koira vastaan niin Rina heittäytyy selälleen siihen eteen.... Josko se ensi vuonna olisi henkisesti valmis aloittamaan kisauran? Aika näyttää, mutta kiire ei ole. Lajivalikoimakin on vielä auki, ehkä mennään ensin sinne FH:lle ja siitä sitten metsäjäljelle. Ja jos päästäis vihdoin taas iporyhmään, niin totta mooses me ipo-kokeeseenkin mennään!! Tokossa startataan ainakin hoffimestiksissä, ja siinäkin mennään niin pitkälle kun osaamista ja intoa riittää.

Mukavaa ja kuivaa syksyä kaikille, treeni-iloa!



10. lokakuuta 2018

FH-mestikset

Kuuma kesä alkaa olla takanapäin ja vihdoin pystyy tekemään koirien kanssa pidempää lenkkiä ja treenaamankin vähän jotain. Kesä oli Herille tosi kurja, se kun on toimelias ja tekeväinen mummeli, ja kun ei päästy edes kunnon metsälenkeille niin se selvästi masentui... Kesällä toki uitiin aika paljon, mutta ei niin paljoa kuin olisi tarvinnut kun koko ajan sai pelätä sinilevää. Huoh.

Olin haaveillut että päästäisiin tänäkin vuonna hoffien FH-mestiksiin, ja haave toteutui kun pohjalla oli viime vuoden 93 pisteen suoritus. Mestikset piti olla alunperin Maskussa, mutta ne siirrettiinkin Hinnerjoelle. Ja tuomarikin vielä vaihtui viime metreillä. Kesällä ei oltu tosiaan päästy treenaamaan ollenkaan, onneksi syyskuussa sentäs saatiin alle pari jälkeä. Ongelmia piisasi; harhat, kulmat, esineet.... Treenasin yksin ja tein harhatkin itse, meinasi kyllä aika käydä pitkäksi kun siellä pellon reunalla istuin ja odotin että kolme tuntia kuluu. Sain Herin onneksi aika hyvään kuosiin just ennen koetta, ja keskiviikon jälki oli jo pelottavankin hyvä.

Mulla oli kisapäivänä heti aamusta ongelmia, mittailin hädissäni jälkiliinojani ja kaikki oli järjestään just alle 10 metriä! Leikkelin sitten yhdestä 15 metrin liinasta reilun kymppimetrisen, ja seuraavaksi sitten jouduin etsimään Herin kilpailukirjaa... Onneksi koe alkoi vasta 10.30, ehdin käydä vielä pellon kautta ja tein Rinalle lyhyen jäljen. Sille kun oli tiedossa tosi tylsä päivä, pelkkää autossa makoilua.

Koeaamuna oli mukava ilma, aurinko paisteli mutta ei ollut liian kuuma. Osallistujia oli kuusi, eli saatiin hienosti koe täyteen. Kokeen järjesti VarHoffit, jotka olivat pari viikkoa aiemmin järjestäneet Belgien FH-mestikset. Olosuhteet oli tuolloin olleet aika haastavat, kymmenestä koirasta vain kaksi sai tuloksen!! Joten kun pääsin paikanpäälle ja huomasin että hei täällähän tuulee, niin vähän siinä jo lannistus meinasi iskeä että jos ei ne belgit niin miten ihmeessä sitten Herppa pystyisi jäljestämään täällä... Toisaalta mummeli rakastaa haasteita, joten ei ihan heti heitetty kirvestä kaivoon.

Koirien tarkastuksen ja jälkiliinojen mittausten jälkeen arvottiin ryhmät, eli ensimmäiset neljä jälkeä olivat ryhmä 1 ja loput kaksi ryhmä 2. Enköhän onnistunut nappaamaan sen kakkosen, eli piti odotella tuskastuttavasti koko päivä omaa vuoroa!! Onneksi sää oli aurinkoinen, kanttiinissa piisasi naposteltavaa ja juttuseuraa riitti. Ja olihan se jännää seurata kilpakumppaneiden suorituksia, jostain syystä mua ei jännittänyt yhtä paljon kuin normaalisti? Meillä ei Herin kanssa ollut mitään menetettävää, ja onhan se ilo ja onni kun tuon ikäisen koiruuden kanssa pääsee vielä kilvoittelemaan rotumestaruudesta!!

Ensimmäisenä jäljelle lähti Taskisen Tainan Ruby (Hofmacher Ruby), joka oli kisojen nuorin ja kokemattomin koira. Plakkarissa parilla tältä vuodelta FH2. Harmittavasti Rubyn matka tyssäsi ekalle harhalle, joka oli toisella suoralla. Saldona 17p.Toisena lähti Mili Hämäläinen ja Mango (Tallivahdin Englein), mummokastia myös. Harmittavasti myös Mangon jäljestäminen loppui kesken kun se lähti ihan omille teilleen... Parille pisteitä 19, ja alkoi vähän viime vuoden mestikset kummittelemaan yhden jos toisenkin päässä.

Kolmantena lähdössä oli sitten tehopari Niina Ojansivu ja Piru (Uskihoff's Demon), jotka olivat pari viikkoa sitten voittaneet hoffien IPO-FH:n Maailmanmestaruuden! Eikä tämä pari pettänyt, Piru kulki kuin kiskoilla ja paria pientä häröilyä lukuunottamatta suoritus oli erittäin vakuuttava, ja pisteitä ansaitusti 95. Viimeisenä ensimmäisestä ryhmästä oli vuorossa Minna Tapojärvi ja Repe (Tallivahdin Freiberufler), jotka myös taistelivat loppuun asti ja menivät kakkoseksi pisteillä 77.

Tämän jälkeen arvottiin mulle ja Satulle jäljet, ja tottakai nostin sen kakkosen.... Eli Herillä olisi kisojen viimeisin jälki. Meidän aika oli kolmelta, ja kotoa oltiin lähdetty jo ennen kahdeksaa eli pitkä odottelu mummelilla... Sitä ennen pääsivät vielä Satu Kujala ja Ritu (Tallivahdin Genie) jäljestelemään, mutta tämänkin parin matka tyssäsi toiselle suoralle ja saldoksi jäi 13 pistettä.

Viimeinen pari uunista ulos eli sitten olikin jo Herin vuoro! Mulla oli aika epätoivoinen olo, mutta useampikin Heri Fan Clubilainen tsemppasi ja sanoi että "Kyllä rautamummo hoitaa homman kotiin ja näyttää nuoremmilleen!!!" Joten ei kun menoks... alku oli hankala, lähtö oli tosi huono kun se oli vastatuuleen eikä Heri tarkistanut kunnolla paalua. Pääsi kuitenkin vauhtiin ja sitten mentiin. Pysyin koko ajan hyvin kartalla siitä että onko Heri jäljellä vai ei, ja miten jälkikaavio menee. Esineitä nousi tasaiseen tahtiin, yhden esineen luota Heri Prkl karkasi kun kävelin sitä kohti, joten se hylättiin. Voi argh!! Ekassa piikissä Heri joutui vähän tekemään enemmän töitä, ja eka harha kiinnosti myös sen verran että sitä tutkittiin puoli liinan mittaa, mutta itsenäisesti ja itsevarmasti se nämä molemmat ongelmat selvitti. Kaari meni yllättävän hyvin, ja kun loppusuora häämmötti niin uskalsin jo hengittää.... Jälki jatkuikin yllättäen vielä vasemmalle, Heri taisi vaistota että mamma on sitä mieltä että homma loppuu kun vikan suoran käveli melkeinpä puolihuolimattomasti. Ilmaisi kuitenkin viimeisenkin esineen, ja se oli siinä!!!

Huh!!! Me siis oikeesti tehtiin se ja saatiin tulos hoffien erikoisjäljen rotumestaruuskokeesta!!! KULTAINEN RAUTAMUMMO!!!! Voihan pikku Herhikki!!! Pisteitä saatiin lopulta 74 (jonkun mielestä liian vähän, mutta mua ei haitannu pätkääkään, tulos kuin tulos!!) eli saatiin rotumestaruuspronssia!!!! Niin mahtavaa että tätä kyllä kelpaa juhlistaa pitkään!!!

Kisat oli kyllä kertakaikkisen loistavasti järjestetty, siellä oli mm. osallistujille ihan kunnon ruokaa, eli mun oli kiva mennä omalle jäljelle kun oli masu täynnä herkullista kanakeittoo 🙂 Kanssakilpailijoiden kanssa juttu luisti, ja muutenkin päivä oli oikein mukava ja tulos kruunasi sen.
Herppa johtaa tomerasti joukkoja!
Mallikkaasti nenu maassa
Mitalikolmikko: Repe, Piru & Heri
Mun rakas kultamummo 🧡

Heri on kyllä melkoinen kone, sillä on nyt saavutuksia peräti viiden eri lajin rotumestiksistä!! Eipä tuollaista hoffia ole toista, eikä taatusti tulekaan. Nyt saa Heri jäädä eläkkeelle, tarkoitus oli vielä tänä vuonna kisata FH:ssa, mutta kun se puksutteli sitä kisajälkeä mulle tuli yhtäkkiä sellainen fiilis, että tähän ois hyvä lopettaa Herin pitkä ja ansiokas ura.... Kun se vielä tarmokkaasti ja kovalla innolla punnertaa jälkeä eteenpäin. Ja kun vielä tuloskin tuli niin ei jää mitään hampaankoloon. Treenailua jatketaan tottakai edelleen, Heri on Tekijä eikä Olija, eikä se nauti jos joutuu olemaan toimeettomana. Mutta sillä on jo sen verran ikää, että mieluummin keskityn sen fyysisen kunnon ja mielenvirkeyden ylläpitoon, kun stressaan itseäni kisoilla.

On tämä matka Herin kanssa kyllä ollut jotain aivan uskomatonta, ihan mitä vaan tehdäänkin niin tulosta tuntuu tulevan... Tämmöinen ensikertalainen pk-kisaaja sählää minkä kerkee ja silti koira toimii. Ja miten hemmetisti olen tehnyt virheitä ja oppinut asioita kantapään kautta, ja niin se Heri vaan porskuttaa. On se ainutlaatuinen supermummo. Huvittaa näin jälkeenpäin kaikki kritiikki mitä ollaan matkan varrella saatu, ja sitä sontaa on todellakin satanut niskaan. Esimerkiksi ei kannata harrastaa (tumpeloida...) useampaa lajia vaan keskittyä yhteen, koska tulosta ei tällä tyylillä tule. Tai että osa tuloksista on vääriltä tuomareilta. Tai että KVA ei ole ansaittu titteli koska jouduttiin käymään niin monta koetta. Jne jne... Onneksi on myös kannustusta saatu, mutta harmittaa vietävästi se, että koiraihmiset ovat niin perhanan kateellisia toisilleen ja toisten saavutuksille. Kukaan ei tee tuloksia ilman töitä, se on varmaa!! Ja hoffin kanssa joutuu tekemään vähän enemmänkin hommia, varsinkin tuollaisen juntturan ja itsepäisen kovakallon kanssa 😊

Jälleen kerran sydämellinen kiitos Jaana!!! Melkoisen kultahipun sain vuosia sitten mukaani sieltä Oulusta... Mitähän kaikkea Heri olisi saavuttanutkaan jos olisi päässyt ihan kokeneen pk-osaajan käsiin 😉