15. elokuuta 2018

Kesää on vielä jäljellä

Kesä on mennyt aika vauhdilla, lomakin meni koiraleireillä joten töihin paluu oli vähän ankeaa kun ei ollut kunnon rentoutumislomaa ollut. Mutta enpä minä osaisikaan vain olla aloillani... Kuumaa on ollut, aivan mahtava kesä! Toki harmittaa kun ei olla päästy normi lenkeille, mutta onneksi likat tykkää uida joten järvessä on tullut vietettyä tovi jos toinenkin. En ole ennen uinut Rinan kanssa, ja nyt paljastui että Rina on Wannabe-pelastaja, tai oikeammin Hukuttaja. Se yrittää vimmatusti ottaa käsistä kiinni, tai jaloista tai mistä nyt onnistuukaan saamaan kiinni. Eli me uidaan niin että heitän Rinalle vesilelun, ja sillä välin kun se hakee sitä uiskentelen, sitten mennään yhdessä rantaan ja sama uusiksi. Heri onneksi antaa mun uida rauhassa...

Unohtui vallan viime postauksesta toukokuun Gipperileiri! Oltiin viikonloppua viettämässä Matkailutila Surkeenjärvellä, ja olihan meillä taas hullunhauska porukka kasassa 🙂 Katteltiin euroviisuja / mm-jääkiekkoa, grillattiin, syötiin, saunottiin, uitettiin koiria ja treenattiin. Ihan vieressä oli peltoja, ja Herppakin pääsi tekemään muutamat jäljet. Sää oli aurinkoinen, mutta tuossa vaiheessa toukokuuta ei vielä onneksi liian kuuma. Toivottavasti ensi vuonna ois taas Gipperileiri, viisi vuotta on turhan pitkä väli näille kinkereille parhaassa seurassa!

Toukokuussa Herppa oli myös FH2-kokeessa ja tuloshan sieltä pätkähti, aika mainiota 11-vee teräsmummolta!!! Alusta oli vaikea, ja ilma oli aikas kuuma, joten olen oikein tyytyväinen Herin suoritukseen. Alussa oli todella paljon haasteita, siinä oli joku peurojen polku mitä Heri tsekkasi useamman kerran...

Juhannuksen jälkeen oli perinteinen hoffien kesäleiri, Rinan kanssa oltiin kolmatta kertaa Esan iporyhmässä. Oltiin jälleen telttamajoituksessa, sää oli aika eksoottinen kun oli kuumaa, kylmää, sadetta ja auringonpaistetta. Nukuin kyllä hyvin, ja koiratkin tarkeni ihan mainiosti. Leiri oli kyllä ihan super, Rinan reenit eteni isoja harppauksia eteenpäin! Ei olla ennen tehty esim. vapaana haukutusta, nyt tehtiin sitä ja loistavastihan se sujui 😀
Rinan lempparipuuhaa!!!
Esalla oli tänäkin vuonna maalimiesoppilas mukanaan, tällä kertaa Pekka Oulusta. Pekka on aloitteleva maalimies, leirillä mukana hänellä oli parivuotias rottweileruros. En ole leireillä yleensä iltanuotiolla jaksanut istua, mutta tänä vuonna oltiin siellä joka ilta. Ja kylläpä olikin hauskaa 🙂 Parasta kyllä oli, kun Pekka yksi ilta kovasti kehui mun tapaa ohjata Rinaa ja kun koirakin vielä tottelee. Totesi vielä aidosti hämmästyneenä silmät pyöreinä, että ei ymmärrä miten ihmeessä teen sen ilman pakotteita 😃 Mulla kun ei ole Rinalle muuta kuin ne ipovaljaat, eli ei ole erikseen pantaa ja siinä toista remmiä. Ja Esakin naureskeli, että kun ekoja kertoja tehtiin piilonkiertoa vapaana, niin Rinalle riitti että hän heristi sormea jos Rina meinasi tulla heti hihaan kiinni 😁 Esa kehui että Rina tulee hyvällä asenteella piilolle, hyvä Riksutin!!



Täällä koostetta Riksun reeneistä. KLIK

Wildakin käväisi emäntänsä kanssa leirillä katsomassa IPO-reenejä, ja osallistui myös viettitestiin. Tässä videonpätkä pikkuisen touhuista: KLIK Marita on opettanut Wildan olemaan vetämättä, sen takia se tuossa alussa heti istui ja katsoi taaksepäin kun remmi kiristyi. Kun pääsi vapaaksi niin homma alkoi sujumaan.

Leiri meni liian äkkiä ohi, ensi vuonna paikka vaihtuu mikä on vähän harmi kun ollaan juuri totuttu Palotarukseen. Ja siellä on koirille ihanteelliset maastot; metsää ja ihana järvi missä saa uida sydämensä kyllyydestä.
Vika leiripäivä....
Wildan kanssa kävästiin myös Sorvarin Niinan opissa, ja samalla reissulla Niina käsitteli Rinan. Pikkulikka oli aika jumissa, nyt on kesällä käyty kolmesti fyssarilla ja paikat alkaa olemaan ok. Meillä kun ei ole ollut säännöllisiä viikoittaisia iporeenejä, vaan viikon rutistuksia, niin tahtoo mennä paikat jumiin... Nyt koitan muistaa päivittäin venytellä ja vanutella, ja Heriä myös.

Tammerfesteilläkin tuli käytyä elämäni ensimmäistä kertaa, käytiin Jounin kanssa katsomassa Tiktak ja samalla nähtiin Sanni ja Apulanta. Samana viikonloppuna oli PK-SM kisat Hämeenkyrössä, lauantaina käytiin katsomassa Rinan Väne-enon tottis ja sunnuntaina talkoilin. Väne teki siistin suorituksen ja saalisti 82 pistettä, maastoon olisi päässyt 87 pisteellä.

Heti Hämeenkyrön jälkeen oli maalimiesten kesäleiri Hauhovilla, minne mentiin Jounin & poikien kanssa sunnuntai-iltana asuntovaunulla. Oltiin siellä torstaihin asti, meidän piti torstaina aamusta lähteä, mutta kouluttaja pyysikin meitä jäämään vielä treenaamaan kun meidän koirat (Rina & Karlo) on kuulemma niin hyviä harjoituskoiria! Leiri oli kyllä tosi kiva, Rina vallan innostui kun joka päivä oli eri maalimies ja eri kuviot.

Leirillä oli myös keskiviikkoiltana ohjelmassa olympialaiset, johon osallistuin leiriläisten joukkueessa. Maalimiesoppilaat olivat kahdessa muussa joukkueessa. Meidän piti suorittaa hauska rata kantamalla kananmunaa astiassa, jokainen joukkueen jäsen suoritti vuorollaan radan. Ja ennen radalle pääsyä joukkue esitti pantomiiminä jonkun ajankohtaisen aiheen, en enää muista mikä meidän joukkueen aihe oli, oisko ollut "Lämmin kesä" tai jotain vastaavaa? Rata suoritettiin mondioring-suojahousuissa, ja yleisöllä oli naurussa pitelemistä 😁 Meidän joukkue vei sitten lopulta voiton!




Kotimatkalla käytin koirat Kaivannon rannalla uimassa, ja eikös Herille sattunut haveri ja se onnistui saamaan tassunsa auki järvessä ollessaan, oli aika hurjan näköinen kun tuli rantaan kolmella jalalla ja vasen takatassu aivan veressä.... Onneksi verentulo tyrehtyi, mutta siihenhän sitten kariutui meidän Tervistoko...

Lauantaina päänäyttelystä Rinalle sileä ERI (+SA), kotiinviemisinä Kasvattajaryhmän kolmas sija ja Jälkeläisryhmän neljäs sija. Hauskaa oli taas Gipperi-porukalla, ja sääkin suosi eli ei ollut tukahduttavan kuumaa.

Hoffityyny!
Käväsin yks viikonloppu vielä Birgitallakin, lauantaina käytiin suppailemassa Birgitan + Numan ja Tanjan kanssa. Tanjalla on bernhardilaisia, mutta ei ottanut koiraa mukaan kun suppilauta kantaa vain sata kiloa... 😁 Birgitta oli käynyt Numan kanssa kertaileen suppailemassa, Rina ei ollut ikinä lautaa nähnytkään. Mutta niin tuo pikkupimu vaan oli heti kuin vanha tekijä, parit namit syötin sille menomatkalla enkä päästänyt ilman lupaa laudalta, niin se oli siinä.

Oltiin Klaukkalassa Sääksjärvellä, järvi on lähdepohjainen joten siihen ei tule sinilevää. Suppailtiin läheiseen saareen, missä koirat sai sitten uida ja mekin uiskenneltiin tunnin verran. Kotimatkalle meinasi osua vesisade, mutta onneksi päästiin alta pois.

Innostuttiin asiasta niin paljon että mentiin heti sunnuntaina uudestaan, ilma oli tosi lämmin ja vesi myös. Oli ihan älyttömän kivaa ja ihanaa, onni ja ilo on hyvät ystävät ❤️
Numa ja Rina vesileikkien parissa
Kaverukset :) (Mulla on pelastusliivit kun Rina tykkää "pelastaa"...)
Rina sai pelastaa mamman
Uskollinen hoffi vahtii niin maalla kuin merelläkin


Onni on hyvät ystävät ❤️

Mikäs tässä on ollessa
Kiitos kamut!!!


Rinalle ois suunnitelmissa vihdosta viimein käydä kokeilemassa BH:ta syksyllä, oon saanut kuulla jonkin verran naljailuja siitä että koira on jo noin "vanha" eikä sillä ole tuloksia... Onhan siinä perää, mutta toisaalta Rina on ollut hitaasti kehittyvä, ja on niin erilainen kuin mun muut hoffit, että on ollut itsellä vähän opettelemista että mitekäs tämä Rinuli toimiikaan. Ja Rina on aivan älyttömän kiva harrastuskoira, sen kanssa voi tehdä aivan mitä vaan päähän pälkähtää, ja suhtautuu reippaasti ja ennakkoluulottomasti kaikkeen uuteen!! Siinä missä esim. Qiralla loppui toimintakyky, tai Herillä tuli vastaan liika terävyys, niin Rinan kanssa ei ole tarvinnut aristella mitään paikkoja tai tilanteita, se kun on rohkea, reipas ja mikä parasta: rakastaa kaikkia ihmisiä yli kaiken! Se on ollut niin kiva ja helppo, että kouluttaminen on tavallaan tuntunut "turhalta" kun se osaa elää sitä normielämää ihan luonnostaan 😊

Ja olen ehkä ollut liiankin tarkka treeneissä, kun on kuitenkin jo neljäs hoffi menossa niin tietää vähän miltä haluaa tiettyjen tottisliikkeiden näyttävän. Ja toisaalta pitäisi sovittaa omat tavoitteet Rinan ominaisuuksiin... Noh, hiljaa hyvää tulee, Herikin on edelleen kisakunnossa vaikka ikää on jo melkoisesti, ja haluan Rinankin pysyvät kisakuntoisena ja terveenä mahdollisimman pitkään.

Näillä eväillä kohti syksyä 🙂

26. kesäkuuta 2018

Deutchland, Deutchland über alles...

Blogi on ollut hiljaa, mutta menoa ja meininkiä on kyllä ollut jos jonkinmoista! Koulu on työllistänyt, Heri on kierrellyt ahkerasti näyttelykehissä, käytiin Saksassa treenailemassa, ja tulipa toviksi pentukin taloon!!!

SAKSAN REISSU

Alkuvuodesta siis tuli Jaanan kanssa puheeksi Saksan koulutusleiri, ja pienen tovin asiaa mietittyäni päätin lähteä sinne, Rinan Java-sisko perheineen oli menossa joten yksin ei tarvitsisi reissata. Ja kun sain vielä Jounin ja Karlon houkuteltua mukaan, niin eikun majoitusta ja matkalippuja varaamaan 🙂

Lähtö oli siis maanantaina 28.5. Turusta Silja Linen Baltic Princessillä klo 20.15, joten lähdin ajelemaan Tampereelta hyvissä ajoin ja käytin koirat menomatkalla vielä uimassakin. Oltiin Jounin kanssa sovittu treffit Liittoisiin puoli kuudeksi, sain jätettyä auton Svarfvarien pihaan (suurkiitos vielä!!). Rina pääsi Karlon kaveriksi häkkiin, ja Heri-mummelille värkättiin oma yksiö tuulettimineen ja lämpömittareineen pakun takaosaan. Kun Jounin auto oli lastattu täyteen allekirjoittaneen tavaroita, jatkoimme matkaa Turun satamaan, missä odottelimme Tarjaa, Peteä ja Javaa.


Jouni pakkaa autoaan....

Onneksi on iso paku :)
Rina & Karlo
Odotellaan pääsyä Ruotsin laivaan

Sopu sijaa antaa :)

Rina pääsi käymään iltasella laivan kannella
Laivamatka sujui todella hyvin, kuin myös menomatka muutenkin. Koirat vetivät sikeitä ja majoituspaikoissa olivat heti kuin kotonaan. Eivät kyllä olleet moksiskaan mistään! Ruotsissa Pete ja Tarja yöpyivät BestVester Hansassa ja me Jounin kanssa Wellingehusissa.
Meillä oli todella viihtyisä huone!


Lähistöllä oli tosi kivat ulkoilumaastot!
Iltapalaa :)
Tiistai-aamuna matka jatkui kohti Trelleborgin satamaa mistä lautta lähti klo 8.00 kohti Sassnitzia.  Laivassa oli koiraväelle mukavasti Pet Lounge kera viiden ison häkin, joten saimme koirat laitettua matkan  (n. 4h) ajaksi pois jaloista.

Sassnitzistä vielä loppurutistus Sewekoviin, minne oli parin tunnin ajomatka. Sewekow on vajaan parinsadan asukkaan viihtyisä pikku kylä. Meidän majapaikkana toimi eräänlainen koiraleirikeskus Feriengut Sewekow, missä on erilaisia majoitusvaihtoehtoja yhden hengen huoneesta isohkoon bungalowiin. Leirillä oli seitsemän osallistujaa, ja Suomen Gippereillä hieno edustus kolmella koirakolla 😀 Kouluttajina toimivat Sabine & Günther, ja Sabine on kouluttanut ja kisannut Rinan Baru-isukilla.

Päivät olivat todella työntäyteisiä, kuudet treenit joka päivä! Aamusta kaksi peltojälkeä, aamupäivällä kaksi kierrosta tottista, ja iltapäivällä vielä kahdet purutreenit... Päivällä syötiin pikku välipala, hodareita ja muuta vastaavaa, ja kunnon ruoka syötiin vasta illalla treenien jälkeen. Koko viikon ajan oli kaamea helle, mutta koirat jaksoivat todella hienosti. Tottikset ja purut tehtiin onneksi viileähkössä hallissa eikä auringonpaisteessa, mutta jäljet tehtiin aikas kuivalle pellolle. Treenipellot ja halli olivat aivan majoituspaikan vieressä, joten aikaa ei haaskaantunut ajeluun.


Sabine & Günther vääntävät rautalankaa suomalaisille....
Günther ohjastaa Karloa
Iltapala
Lauantaina oli grillijuhlat, ja meille kerrottiin että pidetään vielä ruoan jälkeen pikku palaveri treenikentän laidalla, käydään läpi koirakoiden treenejä jne. Me sitten pohdittiin että miten saataisiin palaverista jotain irti, otetaanko muistiinpanovälineet mukaan vai mitä. Sitten keksittiin että mehän voidaan äänittää mitä koutsit kertoo, Jaana voi sitten kotisuomessa kääntää lauseet meille.

Kun sitten mentiin paikanpäälle niin todettiin että jaa tämmöinen palaveri... pöytä kun oli täynnä mitä erilaisempia juominkeja! Minähän en alkoholista välitä, en siidereistä enkä lonkeroista enkä muistakaan, mutta olin jo lähtiessä päättänyt että maassa maan tavalla, joten kiltisti maistelin kaikkea mitä minulle tarjottiin....


Sunnuntaina olikin sitten jännät paikat kun Rinan iskä Baru tuli käymään leirillä!!! Me oltiin Tarjan kanssa kyllä onnesta soikeina, kuin pikkutytöt jotka pääsevät ihailemansa filmitähden kainaloon 😀 Oli kyllä sanoinkuvaamattoman upeaa nähdä Baru treeneissä ja ihan livenä... Ehdottomasti upein ikinä näkemäni hoffiuros! Nyt kun olen nähnyt Barun, ja tunnen myös Illin, niin en ihmettele yhtään miksi Rina on noin hienoluonteinen kuin on. Molemmat vanhemmat on vaan niin varmaluonteisia ja mahtavia pakkauksia eikä ole omena todellakaan kauaksi puusta pudonnut.

Baru!!!!

Kotiinpaluu alkoi sitten aivan liian pian. Maanantai-aamuna Günther veti suomi-hoffeille vielä viimeiset purureenit, ja sitten alkoikin jo kotimatka.

Viimeisiä viedään


Saksa-Ruotsi lautalla

Vellingen kukkaloistoa

Red rum...?!

Herppa ja taustalla Vättern

Hauskoja ruotsalaisia paikannimiä!


Reissu oli niin loistava ettei ole tosikaan, kaikki sujui hyvin ja saksalaiset olivat ystävällisiä ja vieraanvaraisia ja tunsimme olevamme aivan kuin kotonamme. Sanat ei vaan riitä kertomaan miten mahtavaa ja hauskaa meillä oli!!! Jos nyt osuisi lottovoitto kohdalle niin pakkaisin kyllä samantein kimpsut ja kampsut ja muuttaisin Saksaan! Oli niin hienoa päästä treenaamaan rodun asiantuntijoiden kanssa, täällä Suomessa kun liian paljon joutuu kuuntelemaan vähättelyä sen takia että omistaa hoffin. Saksan tyyliin kun pääsisi täälläkin treenaamaan niin tuloksia tulisi aivan taatusti!!!

Ja Rina on kyllä aivan mahtava otus, ollaan nyt tänä vuonna käyty parissakin vieraassa paikassa purutreeneissä, ja heti se tietää mitä tehdään eikä epäröi pätkääkään! Jos me ikinä kisoihin päästään, niin ei tarvitse mennä tutulle kentälle omalle maalimiehelle, Rina kyllä toimii ihan missä vain ❤️ Ja kaikki meidän hoffit oli aivan super reippaita, ei kertaakaan jouduttu houkuttelemaan tai suostuttelemaan tai rauhoittelemaan, tyypit tuli häntä tötteröllä joka paikkaan minne omistajatkin.

Ihastelin kovasti saksahoffien työmotivaatiota ja ohjaajien asennetta, toisaalta oltiin todella tarkkoja ja pilkkua viilattiin, mutta toisaalta uskallettiin tehdä asioita pelkäämättä virheitä. Jos ei homma mennyt ihan niinkuin piti niin Sabine vaan totesi tyynesti "Shit happens". Suomessa treenataan niin että koiralle (vai ohjaajalle?) jää hyvä mieli, ja aina toivotaan onnistumista eikä vahingossakaan vaadita liikoja. Itse jouduin leirillä moneen otteeseen poistumaan mukavuusalueeltani, Herin kanssa olen ollut rohkeampi (ja Heri on vastannut haasteeseen riemumielin!!), mutta Rinan kanssa olen ollut aivan liian varovainen... Koiralta ei tietenkään saa vaatia mahdottomia, mutta kyllähän niillekin pitää antaa mahdollisuus tehdä virheitä, koska niistä se koirakin oppii. 

Tarja & Java, Lili & Heri + Rina, Jouni & Karlo



NÄYTELMIÄ

Herpan kanssa on kierrelty aika ahkeraan näyttelykehissä, tänä vuonna on esiinnytty neljässä näyttelyssä, Tampereen kaksipäiväisessä näyttelyssä ja Salossa on käyty kahteen otteeseen, ryhmänäyttelyssä ja kaikkien rotujen näyttelyssä. Mummeli on kovassa vedossa, joka näyttelyssä on oltu roppi-vetskuja, ja kolme kertaa on tullut myös SA ja sijoitus paras narttu luokassa! Herpan hyvä kunto ihastuttaa kovasti, Tampereella Laakson Jari oikein taputti Herpalle kun juostiin kehää ympäri, ja arvostelussa luki että "Koiran kunto on kunnia asia niin omistajalle kuin kasvattajallekin". Salossa kr näyttelyssä oli todella tiukka tuomari, 17 hoffia ja vain kaksi narttua sai SA:n, Herille siis PN2 sijoitus 🙂 Arvostelussa luki että "Super condition". Ja Herppahan on Super-Herppa!!!



PENTU TULI TALOON

Pentujuttujakin vielä; sain keväällä päähäni hassun ajatuksen, että Saksasta voisi tuoda narttupennun Suomeen ja laittaa se sijoitukseen. Koivulan Hanna oli tässä suurena apuna, hän on asustellut Saksassa ja on ollut mukana paikallisissa hoffipiireissä. Ilman Hannan apua projekti tuskin olisi onnistunut, joten suuren suuri kiitos sinnepäin!! Hanna kävi myös katsomassa pentuja, ja laittoi minulle ja Maritalle (sijoitusemännälle) kuvia ja videoita pennuista jotta voimme valita mieluisimman. Saksalaiset kasvattajatkin olivat aivan ihania, antoivat meidän tosiaan valita kolmesta narttupennusta mieluisan! Hanna vielä pidensi lomaansakin niin, että sai tuotua pennun tänne Suomeen, joten uskomattomalta tuntunut haave toteutui 14.6. kun sain pikku Wildan syliini...


Wilda oli mulla hoidossa sunnuntaihin asti kun Marita oli reissussa, ja aika mainiolta ja mieluistalta pakkauselta Wilda kyllä tuntuu... Lauantaina Wilda pääsi myös Hämeen hoffien kesäkinkereisiin mukaan, ja aika vauhdilla se siellä kyllä touhusikin, ihastutti ihmisiä ja valloitti monet sydämet. Rina oli ihana mammakoira Wildalle, liekö Rina muistuttanut Wildaa omasta emästä joka on Rinan oloinen ja näköinen.











Wilda oli kyllä tosi reipas, ja kaikenlisäksi vielä sisäsiisti! Huomasi kyllä että saksalaiset kasvattajat ovat touhunneet paljon pentusten kanssa, sen verran reippaasti Wilda menee erilaisiin paikkoihin eikä aristele pätkääkään outoja alustoja. Nyt vaan toivotaan terveyttä tälle pikkuiselle!

Wildan kotipiha Saksassa.

Ainiin, olihan mulla tässä yksi näyttökoekin, joka meni hyväksytysti läpi! Eli puolet sihteerin ammattitutkinnosta on taskussa, hyvä minä 🙂

Juhannus vietettiin Niinan ja poikien kanssa Himoksella, meillä oli mökki Riihivuorella ja ajeltiin sieltä joka päivä festareille. Oli hienoa vaikka sää oli mitä oli. Ja seuraavaksi onkin jo ohjelmassa perinteinen kesäleiri, toivottavasti ei kauheasti satele kun ollaan tapamme mukaan teltassa. Mukavaa kesän jatkoa kaikille!
Hups, Hotti, Rina ja Heri Riihivuorella.