26. kesäkuuta 2018

Deutchland, Deutchland über alles...

Blogi on ollut hiljaa, mutta menoa ja meininkiä on kyllä ollut jos jonkinmoista! Koulu on työllistänyt, Heri on kierrellyt ahkerasti näyttelykehissä, käytiin Saksassa treenailemassa, ja tulipa toviksi pentukin taloon!!!

SAKSAN REISSU

Alkuvuodesta siis tuli Jaanan kanssa puheeksi Saksan koulutusleiri, ja pienen tovin asiaa mietittyäni päätin lähteä sinne, Rinan Java-sisko perheineen oli menossa joten yksin ei tarvitsisi reissata. Ja kun sain vielä Jounin ja Karlon houkuteltua mukaan, niin eikun majoitusta ja matkalippuja varaamaan 🙂

Lähtö oli siis maanantaina 28.5. Turusta Silja Linen Baltic Princessillä klo 20.15, joten lähdin ajelemaan Tampereelta hyvissä ajoin ja käytin koirat menomatkalla vielä uimassakin. Oltiin Jounin kanssa sovittu treffit Liittoisiin puoli kuudeksi, sain jätettyä auton Svarfvarien pihaan (suurkiitos vielä!!). Rina pääsi Karlon kaveriksi häkkiin, ja Heri-mummelille värkättiin oma yksiö tuulettimineen ja lämpömittareineen pakun takaosaan. Kun Jounin auto oli lastattu täyteen allekirjoittaneen tavaroita, jatkoimme matkaa Turun satamaan, missä odottelimme Tarjaa, Peteä ja Javaa.


Jouni pakkaa autoaan....

Onneksi on iso paku :)
Rina & Karlo
Odotellaan pääsyä Ruotsin laivaan

Sopu sijaa antaa :)

Rina pääsi käymään iltasella laivan kannella
Laivamatka sujui todella hyvin, kuin myös menomatka muutenkin. Koirat vetivät sikeitä ja majoituspaikoissa olivat heti kuin kotonaan. Eivät kyllä olleet moksiskaan mistään! Ruotsissa Pete ja Tarja yöpyivät BestVester Hansassa ja me Jounin kanssa Wellingehusissa.
Meillä oli todella viihtyisä huone!


Lähistöllä oli tosi kivat ulkoilumaastot!
Iltapalaa :)
Tiistai-aamuna matka jatkui kohti Trelleborgin satamaa mistä lautta lähti klo 8.00 kohti Sassnitzia.  Laivassa oli koiraväelle mukavasti Pet Lounge kera viiden ison häkin, joten saimme koirat laitettua matkan  (n. 4h) ajaksi pois jaloista.

Sassnitzistä vielä loppurutistus Sewekoviin, minne oli parin tunnin ajomatka. Sewekow on vajaan parinsadan asukkaan viihtyisä pikku kylä. Meidän majapaikkana toimi eräänlainen koiraleirikeskus Feriengut Sewekow, missä on erilaisia majoitusvaihtoehtoja yhden hengen huoneesta isohkoon bungalowiin. Leirillä oli seitsemän osallistujaa, ja Suomen Gippereillä hieno edustus kolmella koirakolla 😀 Kouluttajina toimivat Sabine & Günther, ja Sabine on kouluttanut ja kisannut Rinan Baru-isukilla.

Päivät olivat todella työntäyteisiä, kuudet treenit joka päivä! Aamusta kaksi peltojälkeä, aamupäivällä kaksi kierrosta tottista, ja iltapäivällä vielä kahdet purutreenit... Päivällä syötiin pikku välipala, hodareita ja muuta vastaavaa, ja kunnon ruoka syötiin vasta illalla treenien jälkeen. Koko viikon ajan oli kaamea helle, mutta koirat jaksoivat todella hienosti. Tottikset ja purut tehtiin onneksi viileähkössä hallissa eikä auringonpaisteessa, mutta jäljet tehtiin aikas kuivalle pellolle. Treenipellot ja halli olivat aivan majoituspaikan vieressä, joten aikaa ei haaskaantunut ajeluun.


Sabine & Günther vääntävät rautalankaa suomalaisille....
Günther ohjastaa Karloa
Iltapala
Lauantaina oli grillijuhlat, ja meille kerrottiin että pidetään vielä ruoan jälkeen pikku palaveri treenikentän laidalla, käydään läpi koirakoiden treenejä jne. Me sitten pohdittiin että miten saataisiin palaverista jotain irti, otetaanko muistiinpanovälineet mukaan vai mitä. Sitten keksittiin että mehän voidaan äänittää mitä koutsit kertoo, Jaana voi sitten kotisuomessa kääntää lauseet meille.

Kun sitten mentiin paikanpäälle niin todettiin että jaa tämmöinen palaveri... pöytä kun oli täynnä mitä erilaisempia juominkeja! Minähän en alkoholista välitä, en siidereistä enkä lonkeroista enkä muistakaan, mutta olin jo lähtiessä päättänyt että maassa maan tavalla, joten kiltisti maistelin kaikkea mitä minulle tarjottiin....


Sunnuntaina olikin sitten jännät paikat kun Rinan iskä Baru tuli käymään leirillä!!! Me oltiin Tarjan kanssa kyllä onnesta soikeina, kuin pikkutytöt jotka pääsevät ihailemansa filmitähden kainaloon 😀 Oli kyllä sanoinkuvaamattoman upeaa nähdä Baru treeneissä ja ihan livenä... Ehdottomasti upein ikinä näkemäni hoffiuros! Nyt kun olen nähnyt Barun, ja tunnen myös Illin, niin en ihmettele yhtään miksi Rina on noin hienoluonteinen kuin on. Molemmat vanhemmat on vaan niin varmaluonteisia ja mahtavia pakkauksia eikä ole omena todellakaan kauaksi puusta pudonnut.

Baru!!!!

Kotiinpaluu alkoi sitten aivan liian pian. Maanantai-aamuna Günther veti suomi-hoffeille vielä viimeiset purureenit, ja sitten alkoikin jo kotimatka.

Viimeisiä viedään


Saksa-Ruotsi lautalla

Vellingen kukkaloistoa

Red rum...?!

Herppa ja taustalla Vättern

Hauskoja ruotsalaisia paikannimiä!


Reissu oli niin loistava ettei ole tosikaan, kaikki sujui hyvin ja saksalaiset olivat ystävällisiä ja vieraanvaraisia ja tunsimme olevamme aivan kuin kotonamme. Sanat ei vaan riitä kertomaan miten mahtavaa ja hauskaa meillä oli!!! Jos nyt osuisi lottovoitto kohdalle niin pakkaisin kyllä samantein kimpsut ja kampsut ja muuttaisin Saksaan! Oli niin hienoa päästä treenaamaan rodun asiantuntijoiden kanssa, täällä Suomessa kun liian paljon joutuu kuuntelemaan vähättelyä sen takia että omistaa hoffin. Saksan tyyliin kun pääsisi täälläkin treenaamaan niin tuloksia tulisi aivan taatusti!!!

Ja Rina on kyllä aivan mahtava otus, ollaan nyt tänä vuonna käyty parissakin vieraassa paikassa purutreeneissä, ja heti se tietää mitä tehdään eikä epäröi pätkääkään! Jos me ikinä kisoihin päästään, niin ei tarvitse mennä tutulle kentälle omalle maalimiehelle, Rina kyllä toimii ihan missä vain ❤️ Ja kaikki meidän hoffit oli aivan super reippaita, ei kertaakaan jouduttu houkuttelemaan tai suostuttelemaan tai rauhoittelemaan, tyypit tuli häntä tötteröllä joka paikkaan minne omistajatkin.

Ihastelin kovasti saksahoffien työmotivaatiota ja ohjaajien asennetta, toisaalta oltiin todella tarkkoja ja pilkkua viilattiin, mutta toisaalta uskallettiin tehdä asioita pelkäämättä virheitä. Jos ei homma mennyt ihan niinkuin piti niin Sabine vaan totesi tyynesti "Shit happens". Suomessa treenataan niin että koiralle (vai ohjaajalle?) jää hyvä mieli, ja aina toivotaan onnistumista eikä vahingossakaan vaadita liikoja. Itse jouduin leirillä moneen otteeseen poistumaan mukavuusalueeltani, Herin kanssa olen ollut rohkeampi (ja Heri on vastannut haasteeseen riemumielin!!), mutta Rinan kanssa olen ollut aivan liian varovainen... Koiralta ei tietenkään saa vaatia mahdottomia, mutta kyllähän niillekin pitää antaa mahdollisuus tehdä virheitä, koska niistä se koirakin oppii. 

Tarja & Java, Lili & Heri + Rina, Jouni & Karlo



NÄYTELMIÄ

Herpan kanssa on kierrelty aika ahkeraan näyttelykehissä, tänä vuonna on esiinnytty neljässä näyttelyssä, Tampereen kaksipäiväisessä näyttelyssä ja Salossa on käyty kahteen otteeseen, ryhmänäyttelyssä ja kaikkien rotujen näyttelyssä. Mummeli on kovassa vedossa, joka näyttelyssä on oltu roppi-vetskuja, ja kolme kertaa on tullut myös SA ja sijoitus paras narttu luokassa! Herpan hyvä kunto ihastuttaa kovasti, Tampereella Laakson Jari oikein taputti Herpalle kun juostiin kehää ympäri, ja arvostelussa luki että "Koiran kunto on kunnia asia niin omistajalle kuin kasvattajallekin". Salossa kr näyttelyssä oli todella tiukka tuomari, 17 hoffia ja vain kaksi narttua sai SA:n, Herille siis PN2 sijoitus 🙂 Arvostelussa luki että "Super condition". Ja Herppahan on Super-Herppa!!!



PENTU TULI TALOON

Pentujuttujakin vielä; sain keväällä päähäni hassun ajatuksen, että Saksasta voisi tuoda narttupennun Suomeen ja laittaa se sijoitukseen. Koivulan Hanna oli tässä suurena apuna, hän on asustellut Saksassa ja on ollut mukana paikallisissa hoffipiireissä. Ilman Hannan apua projekti tuskin olisi onnistunut, joten suuren suuri kiitos sinnepäin!! Hanna kävi myös katsomassa pentuja, ja laittoi minulle ja Maritalle (sijoitusemännälle) kuvia ja videoita pennuista jotta voimme valita mieluisimman. Saksalaiset kasvattajatkin olivat aivan ihania, antoivat meidän tosiaan valita kolmesta narttupennusta mieluisan! Hanna vielä pidensi lomaansakin niin, että sai tuotua pennun tänne Suomeen, joten uskomattomalta tuntunut haave toteutui 14.6. kun sain pikku Wildan syliini...


Wilda oli mulla hoidossa sunnuntaihin asti kun Marita oli reissussa, ja aika mainiolta ja mieluistalta pakkauselta Wilda kyllä tuntuu... Lauantaina Wilda pääsi myös Hämeen hoffien kesäkinkereisiin mukaan, ja aika vauhdilla se siellä kyllä touhusikin, ihastutti ihmisiä ja valloitti monet sydämet. Rina oli ihana mammakoira Wildalle, liekö Rina muistuttanut Wildaa omasta emästä joka on Rinan oloinen ja näköinen.











Wilda oli kyllä tosi reipas, ja kaikenlisäksi vielä sisäsiisti! Huomasi kyllä että saksalaiset kasvattajat ovat touhunneet paljon pentusten kanssa, sen verran reippaasti Wilda menee erilaisiin paikkoihin eikä aristele pätkääkään outoja alustoja. Nyt vaan toivotaan terveyttä tälle pikkuiselle!

Wildan kotipiha Saksassa.

Ainiin, olihan mulla tässä yksi näyttökoekin, joka meni hyväksytysti läpi! Eli puolet sihteerin ammattitutkinnosta on taskussa, hyvä minä 🙂

Juhannus vietettiin Niinan ja poikien kanssa Himoksella, meillä oli mökki Riihivuorella ja ajeltiin sieltä joka päivä festareille. Oli hienoa vaikka sää oli mitä oli. Ja seuraavaksi onkin jo ohjelmassa perinteinen kesäleiri, toivottavasti ei kauheasti satele kun ollaan tapamme mukaan teltassa. Mukavaa kesän jatkoa kaikille!
Hups, Hotti, Rina ja Heri Riihivuorella.


18. toukokuuta 2018

Heri 11 vuotta!!!!

Mestarien mestari, valioiden valio, maailman itsepäisin junttura, jäärien jäärä, itsenäinen omantiensä kulkija, vastaanhangoitteleva Camel Boots-mummeli Heri täyttää jo 11 vuotta!!! Niin uskollinen ja luotettava omalle laumalleen, ja maailman paras isosisko Rinalle!

Ja ikähän on vain numero, Heri mennä porskuttaa lujaa eteenpäin eikä anna periksi tuumaakaan 😀 Kiitos rakas Heri näistä ikimuistoisista vuosista! Yhteinen aikamme on pikkuhiljaa käymässä loppuun, mutta toivottavasti meillä on jäljellä vielä kosolti hauskoja hetkiä❤️💗❤️💗






Pari videota mummelin touhuista:
KLIK

20. huhtikuuta 2018

Riksu-Piksu kolme vee!!

Ipokoira, hakukoira, jälkikoira, vaalikoira, vahtikoira, lenkkikoira, Herin paras pikkusisko, päänäyttelyvoittaja....

Aina niin hyväntuulinen ja onnellinen, kaikkia rakastava ja elämäniloa pursuava rakas hapsukorva-Rina täyttää tänään kokonaista kolme vuotta!! ❤️ Synttärilahjaksi Rina pääsee alkukesästä Saksaan esi-isien kotikonnuille puremaan ja haukkumaan!! (Eli mamma syö koko kesän pelkkää kaurapuuroo 😉 )

Onnea myös rakkaat sisarukset Lissu, Java, Pate ja Jerry!! ❤️
Rinan lempparijuttu on IPOILU!!!

Mamman rakas kainalokananen...

Joka päivä, aamusta iltaan Rina on yhtä hymyä

Rina rrrrrrrakastaa kaikkia!!!!

Tarpeen vaatiessa Rina osaa käyttäytyä hyvinkin korrektisti :)


Päänäyttelyvoittaja vain reilun parin vuoden iässä... mitä kaikkea kivaa mahtaakaan tulla vielä yhteisellä matkallamme vastaan!

22. maaliskuuta 2018

We are the Champions....

Heri se vaan porskuttaa edelleen tomerasti eteenpäin, ja jatkaa emännän yllättämistä hauskoilla tempauksillaan...Päätin aika ex-tempore lähteä hoffien omiin rally-mestiksiin, ei ollut todellakaan tarkoitus sinne osallistua, mutta kun suunnitelmat menivät heti alkuvuodesta pieleen niin tuumin että olkoot, lähdetään nyt sitten edes Seinäjoelle.

Me ei olla reenattu rallya aikapäiviin, viimeksi kisattiin marraskussa Tampereella piirinmestiksissä, ja ilmoittautumisen jälkeen oli sellaiset kolme viikkoa aikaa treenata.... Nuo rallyn avoimen luokan liikkeet on kuitenkin vielä aika simppeleitä ja osa tuttujakin Herille, joka on kuitenkin sentäs TVA. Hämeen hoffien treeneissä sain vedettyä kahdet ratatreenit, lenkeillä tehtiin mm. pyörähdyksiä ja aamuruoalla myös väännettiin muutamia liikkeitä. Aika vähällä reenillä siis lähdettiin kisoihin, mutta luotin siihen, että jos minä vaan pidän pääni kylmänä niin ei Herilläkään ole mitään vaikeuksia suoriutua radasta.

Rina pääsi perjantaina hoitoon, Viljasen Marita joka oli kysellyt hoffeista ja käynyt meidän kanssa myös lenkillä oli moneen kertaan sanonut, että jos vaan tarvitsen hoitopaikkaa niin hän voi ottaa koiria hoitoon. Maritalla kun ei tällä hetkellä ole omaa koiraa. Päätin sitten viedä Rinan Maritalle hoitoon, kivempi likan on siellä olla kuin makoilla koko päivä autossa.... Saatiin siis perjantaina olla Herpan kanssa ihan kaksin. Äitinikin oli ollut kylässä viikon verran remottia paossa, joten melkoinen stressiviikko oli ollut likoilla alla, ne kun joutuivat työpäivän olemaan makuuhuoneessa koiraportin takana.

Lauantaina heräsin hyvissä ajoin, ja seitsemän jälkeen auton nokka kohti Seinäjokea. Aurinko paisteli ja oli mukava pikku pakkanen, eli oikein kiva ilma ajella. Matkaan meni reilu pari tuntia, en pitänyt kiirettä. Olin paikalla hyvissä ajoin, ensin kävin ilmoittautumassa, sitten ulkoilutin Herppaa ja kertaalleen kävin sen kanssa leikkimässä kisapaikalla. Sitten Heri autoon odottamaan, ja mää kävin nappaamassa kuvan radasta ja aloin käymään sitä läpi. Kävelin siis kisapaikalla känny kädessä sinne tänne ja ohjasin sitä kuviteltua koiraa 😁 Ehdin käymään radan toooosi monta kertaa läpi, mulla kun oli melkein tunti aikaa....


Rata tuntui suorastaan ällistyttävän helpolta, ja kun mulla menee helposti sekaisin oikea ja vasen, niin nyt oli radalla ensin oikeeta ja sitten vasenta. Ja Herilla hankalin liike oli heti toisena, eli istumisesta seisomaan nousu. Heri nousee siinä törkeen vinoon, ja olin miettinyt että opetanko liikkeen uudestaan niin että liikuttaa etujalkoja, vai annanko olla? Onneksi päätin antaa olla, olin tehnyt tätä kotona namitreeneinä (Heri istumassa, nami edessä -> "seiso") muutaman kerran ja se taisi toimia kun tästä ei mennyt virheitä. Toinen vaikea liike on pyörähdys, missä päätin auttaa Heriä kunnolla koska seuraavana esteenä olisi heti hyppy... Rataantutustumisen jälkeen hain Herin, tein sen kanssa pari hyvänmielen treeniä superpalkalla, ja sitten seisomaan lähtökyltille. Sydän hakkasi ja henki meinasi salpautua, jännitti kun Heristä ei ikinä tiedä mitä se keksii...

Rata lähti hyvin käyntiin, jopa seisominen sujui suoremmin kuin yleensä ja pyörähdys sujui heti ekalla kerralla oikein. Olin tosi tarkka suorituspaikoista, vihdoinkin muistan koska pitää olla kyltin edessä ja koska siinä sivussa.... Jossain vaiheessa rataa oltiin ihan kuplassa; vain minä ja Heri joka kiltisti teki kaiken mitän käskin. Kun päästiin maaliin "heräsin", ja tovin oli sellainen olo että menikö se nyt niinkuin piti?? Herppakin innostui haukkumaan, sekin oli selvästi keskittynyt radalla tavallista paremmin 😃

Mulle kun rally-toko on edelleen aika mystinen laji, niin mulla ei ollut mitään käsitystä siitä miten oltiin suoriuduttu. Kun kävin katsomassa tulostaulua, niin piti aika monta kertaa hieraista silmiä kun siellä näytti meillä olevan huikeat 99/100 pistettä!!?? Tääääh?????? Nyt on tuomaritätillä ollu väärät lasit päässä... Heri meni tällä tuloksella johtoon, ja avoimen luokan päättymistä odottaessa kävin Herin kanssa lenkillä ja soitin Sorvarin Niinalle Herpan tuloksesta. Niin siinä sitten kävi että Heri pysyi ykkösenä kisan loppuun asti, ja saatiin myös se RTK2 mikä oli pienenä haaveena. Aika hienosti, kuudella kokeella kaksi koularia. Hyvä Herhikki!! Hauskasti tuomari oli kommentoinut arvostelulomakkeeseen että "Harkiten läpi radan" 😊

Sitten pääsinkin vähän talkoopuuhiin, oon menossa rally-tokon koulutusohjaajakurssille, ja sitä varten täytyy seurata niitä luokkia missä ei ole kisannut, eli mulla siis voi ja mes. Tuomari pisti mut ajanottajaksi, ja kyllähän siinä jännitti kun voittajassa oli yksi hoffikoirakko jolla oli myös mahdollisuus mestaruuteen. Anne ja Taika tekivätkin todella hienon radan, mutta voittajassa ollaankin jo tarkempia ja siellä oli yksi kymmenen pisteen virhe ja pari pienempää, joten saldoksi jäi 86p. Kertoimilla pisteet Herille 108,9 ja Taikalle 103,2. Päivän päätteeksi vanha jääräpää siis kruunattiin Hovawarttien rally-tokomestariksi!!!! Wuhuuuu! Niin se teräsmummeli vaan kävi putsaamassa pöydän ja oli Kaikkein Paras! 💗 Hyvä me!!!


Kotimatkalla pysähdyin Juustoportin myymälään ja ostin itselleni juustoja, ja sitten piti vielä Alkosta hakea Bailey'siä ja Dooley'siä 😄 Herpan kunniaksi piti vähän herkutella 😊 Kotimatkalla hain vielä Rinan hoidosta, oli jo ollut ikävä ilopilleriä! Rina oli viihtynyt tosi hyvin Maritalla, ja Marita oli aivan ihastunut Rinaan. No sehän on ihana, ei voi mitään. Koirat oli onnellisia kun näkivät toisensa, ja illalla molemmat oli ah niin väsyneitä, oli hyvä päätös antaa Rina hoitoon kun se oli päivällä päässyt pitkälle lenkille. Mää olin aika raato kun pääsin kotiin, saunan jälkeen ei kauaa tarvinnu ihmetellä että missä Nukkumatti.

Ainiin, Rina pääsi pitkästä aikaa haukkumaan ja puremaan, kun Järvenpään Titta järkkäsi hoffeille IPO/leikityspäivän ja onnistuttiin pääsemään varasijalta mukaan. Ja vaikka itse sanonkin, niin Rina oli kyllä päivän parhaimmistoa!! Maalimiehenä oli Hannu Liljegren, joka on niittänyt mainetta ja kunniaa IPO:n MM-kisoissa ja SM-kisat hän on voittanut kahdesti. Hannu on myös toiminut maalimiehenä useille koirille SM- ja MM-tasolla, eli ei mikään turha heppu!! Olikin hiukka mahtavaa kun hän sanoi Rinasta että "... sehän osaa jo kaiken, nyt vaan alat tekeen sen kanssa hallintaa (=tottista)" Wooouuuu Rinaaaa!!!!!

Ohessa linkki Rinan treeniin: KLIK